kkklhbö

Australia: Cairns

Pari viikkoa elämää Cairnsin pienehkössä kaupungissa alkaa olla kohti ohi. Olemme lomailleet ja levänneet urakalla :) Istun jo toista tuntia ulkona "aamu"kahvilla (klo 11) hostellimme yleisten tilojen pöydillä, ilmaisen wi-fin äärellä. Löysimme edullisen huoneen jaetulla kylpyhuoneesta Caravella Backbackers -nimisestä hostellista ja olemme olleet yllättyneitä paikan siisteydestä. En ole ennen kokenut reppureissaajaelämää ja nyt tuntuu, että tämä ei ole yhtään hullumpaa, vaikka ihan kaikkeen ei ole osannut pakatessa varautua. Tämän kokemuksen pohjalta syntyy ilmiselvästi joku Kuinka pakkaan reppureissulle -opas.

Yleensä lomamatkoilla soi herätyskello hyvissä ajoin ja joka päivä on erillinen ohjelma, jotta kaiken kohteessa ehtii kokea. Meillä on ollut tasan kahtena päivänä kahden viikon aikana suunnitelmia ja se on aika vapauttavaa. Kaikilla täällä tuntuu olevan kiireetön elämänrytmi - oli töissä tai lomailemassa ja ihmiset ovat hyväntuulisia ja rentoja. Jotain, mistä me suomalaiset voisimme oppia.

Ystävämme Papualta järjestivät meille mukavan vastaanoton Cairnsiin, kun yhden papualaisen miehen täti puolisoineen tuli hakemaan meitä lentokentältä :) On ihan eri asia päästä paikallisen kyytiin kuin etsiä väsyneenä jotain lentokenttäbussia tai kallista taksia pimeässä. Sama pariskunta pyysi meidät myös kokoukseen ja päädyimme sitten pienen lämpimän baptistiseurakunnan sunnuntaijumalanpalvelukseen. Pastori puhui helpostitajuttavalla vähäaussisella aksentilla Raamatun ensijakeista ja vähän kreationismista.

Olemme höpisseet silloin tällöin myös hostellin muiden nuorien kanssa. Biletyksestä päätellen on aika ilmiselvää, että olemme ainoat uskovaiset nuoret täällä. Monet ovat kuitenkin vaikuttuneita siitä, että olemme näin nuorena menneet naimisiin vuoden tuntemisen jälkeen. Yksi kysyi, että pakotettiinko meidät naimisiin. Teki mieli sanoa, että joo pakotettiin ja ollaan muuten helluntailaisia :D Yritän tosin ajatella seurakuntakulttuurin ulkopuolelle, enkä usko, että ajattelisin olevan jotenkin outoa olla 26-vuotiaana naimisissa. Ehkä ihmetys tulee siitä, että meitä luullaan parikymppisiksi. Kiitos vaan geenit ja auringoton Suomi.

Nyt muutama lomakuva, joista osan Katjan omaa blogia lukeneet ovatkin jo bongailleet :)

Sateenkaari pienen (jäisen) trooppisen sateen jälkeen. Niin vaikea kuvattava..

Yksi jättikokoisista sademetsäpuista.

Hostellissa ei ole kahvinkeitintä, mutta aamukahvia on saatava :) Tässä pikakahvia karamellinmakuisena - hyvää on, vaikka sisältää enemmän sokeria ja maitoa kuin kahvia.

Lepakkojen kotipuu. Kun aurinko laskee, liitävät undulaatit ja papukaijat (paikalliset harakat) isoina laumoina puihin nukkumaan ja lepakot heräilevät naapuripuissa. Pimeällä kaikki linnuiksi luullut lentävät ököt ovatkin aina lepakoita. Isoja.

Viidakko keskellä kaupunkia - eli vierailu Botanic Gardenissa.

Talviaikaan kukkakirjo ei ollut suurenmoinen, mutta mielenkiintoisia rehuja viidakko kätki.

Äiti, jos luet tätä, tämä kuva on omistettu sinulle ;) Kuvassa ei näytä siltä, mutta verkko oli iso ja hämikset myös.

Sitten vaihdettiin maisemaa! Päiväretki Fitzroy-nimiselle saarelle, jonne oli matkaa veneellä noin 45min.

Ja aikamoinen (turisti)paratiisisaari turkooseine vesineen Fitzroy olikin :) @FitzroyIsland
Ranta näyttää hiekkaiselta, mutta se oli täynnä korallimurskaa, jotka eivät ole mitään pumpulia jalkapohjille.

Päästiin suppaamaan! Tää oli helppoa ja niiin kivaa :) Nähtiin tällä tavalla myös paljon koralliriuttaa, kaloja ja isoja kilpikonnia.

Survivor-lookki kohdillaan.

Päästiinpä myös ensimmäistä kertaa koko kesänä uimaan luonnonvesiin :)
Merivesi, suola suussa ja tukka sotkussa - that's the way I like it.
Ja toki snorklasimme myös tiiraillen sitä kuuluisaa koralliriuttaa ja koska täällä vesi oli niin matalaa,
tuntui aavistuksen ahdistavalta sukeltaa kalat ja korallit kiinni naamassa.

Tämän merkinnän julkaisuhetkellä olemme jo kauempana etelässä Gold Coastilla, jossa on huomattavasti talvisemmat tunnelmat kuin Cairnsissa. Eli ei mitään Suomen talven verrattuna, mutta aika viileää silti :) Huippua maanantaita!

last days in PNG

Olemme jättäneet hyvästit Papua-Uudelle-Guinealle ja siirtyneet hieman etelämpään, Australian Cairnsiin. Saimme tutustua kauttaaltaan Port Moresbyyn ja mainioihin ihmisiin koululta ja kirkolta. Emme sitten kuitenkaan päässeet koululle viimeisenä päivänä, mutta onneksi opettajat tulivat käymään meillä. Saimme antaa lapsille viemiset mukaan ja jättää hyvästit heille. Papua-Uusi-Guinea kaikessa erikoisuudessaan varmasti antaisi vielä enemmän jos pääsisi joskus highlandille, eli syvemmälle eri kyliin ja erilaisiin pieniin kulttuuriryhmiin. Meidän kenttä tällä kertaa oli Port Moresby, jossa näimme, koimme ja ajattelimme paljon - toivottavasti jotain myös annoimme.

Viimeisiä fiiliksiä kuvien muodossa Papuamatkan varrelta:

Rouvien heimotanssi ja -laulu

Kylä veden päällä

Mudman with his traditional hand made mask

Ihana Eeli-poika

Tyttö, jolta sain kuvassa näkyvän bliumin lahjaksi.

Läpsyt, jotka annoimme oikean puolen tytölle.

Joni halusi ostaa Raamatun ja merkkauskynät miehelle, johon tutustuimme. Raamattu on käänetty myös tok pisiniksi, mutta siitä kielestä ei kuulemma löydy kaikkia tarvittavia sanoja. Esimerkiksi sanaa "rakkaus" ei ole tok pisinissä.

Pienet pelailemassa pihalla

Viimeinen silmäys loppumattomiin vuoriin ja sademetsiin...

...jotka pian vaihtuivat aina niin ihmeelliseen värinäytelmään maapallon kääntäessä kylkeä.

Tähän lopetamme Papua-Uusi-Guinea-blogimme ja jatkamme jonkin aikaa Aussiseikkailuilla. Jättikiitos kaikille mukanaolleille, sivustaseuranneille, tykänneille, ei-tykänneille, kommentoineille ja ennen kaikkea esirukoilijoille. Nähdään kotimaassa! Olet rakas :)

Katja & Joni

update

Annettiin yhdelle koulun opettajalle tyttövauvan vaatteita, jotka Henna osti kirppikseltä ja kestovaippoja, joiden käyttöä (trueammattilaisena) neuvon.

Random-kuvia päivityksen lisukkeena.

Ok. PNG-tyyliin (tähän ei vaan totu..) loppuviikon ja siis meidän viimeisen viikon suunnitelmat menevät uusiksi. Kuulemma huomenna, eikä ylihuomenna perjantaina, jolloin olisi koulun lopetusjuhla, meidän ei ole turvallista liikkua koulun suuntaan. Yhden opettajan puoliso on poliisi ja hän oli varoittanut, että voi olla isoja mielenosoituksia ja mellakoita ja valkoihoiset eivät välttämättä ole turvassa. Onneksi tuo mellakka-alue ei todennäköisesti koske meidän asuinaluetta ja pääsemme kuitenkin ehkä huomenna sentään kauppaan.

Harmittaa kyllä tosi paljon, jos ei päästä enää koululle hyvästelemään lapsia. Minulla on parille tytölle pienet lahjatkin valmiina ja aika leimiä, jos en pääse niitä antamaan. Ostin yhdelle tytölle kengät (tai siis flipflopit) - siniset - kuten hän lempivärikseen kertoi :) Hän on koulun vanhimpia oppilaita, tosi herttainen ja hymyilevä tyttö, jolla on vähän ikäviä kokemuksia takana. Koulun pihalla on usein lasinsiruja ja kaikkea terävää, joten ajattelin ostaa hänelle kivat kengät. Otin hänestä myös valokuvia, joista tulostin hänelle yhden. Toivottavasti pääsen antamaan ne hänelle :/

Ja noista tulosteista muodostuikin oikein murheenkryyni, kun tajusimme, että meillä ei olekaan Canon Selphyyn tulostinpaperia mukana! Tulostimessa oli kyllä mukana postikorttikokoinen paketti, mutta se sisälsikin käyttöohjeen. Eipähän täältäpäin maailmaa noita tulostinpapereita saatavilla.. noh, mentiin paikalliseen valokuvafirmaan ja tulostettiin sitten automaatista kaikki kuvat. Tarvitsimme kuvia myös id-kortteihin, jotka teimme koulun opettajille. Kiva on roudata tuota tulostinta sitten vielä Ausseissa for nothing :D Noh, tällä matkalla olemme vähän jo tottuneet muutoksiin ja pieniin vastoinkäymisiin.

Joni näytti miten Suomessa luokat ovat järjestäytyneet ja opetti tällä tavalla luokalle koulun sääntöjä. Opettaja halusi kokeilla myös samaa järjestystä ja totesi sen toimivaksi. Täällä oppilaat tekevät siis omia tehtäviään kääntyneinä omiin opiskelulooseihinsa, mikä toimii siksi, kun kaikki on niin eritasoisia ja tekevät eri tehtäviö. Mutta jos halutaan kertoa kaikille yhtäaikaa jotain, toimii suomi-järjestys ehkä paremmin :)

Ötökkäupdate: Olen helpottunut, kun huomasin ekoina päivinä täällä, että kaupungissa ei ole juuri minkäänlaisia ötököitä. Suomen inisevät hyttyset on paljon pahempia kuin mikään so far täällä.

Yhden hämähäkin litsasin kädelläni, jolloin tyypit sanoivat, että tuo on muuten maailman myrkyllisin hämähäkki, mutta sillä ei ole sellaisia hampaita, jolla se voisi lävistää ihmisen ihoa. Enkä ilmeisesti kuollut siihen lätkäisyynkään. Pari pientä hämistä rekisteröity ja yksi pikkutorakka olohuoneen pöydällä. Jossain talossa saattaa asustaa myös pieni hiiri, kun joku oli purrut sokeripussiin reiän ja jättänyt pienet papanat jälkeensä. Kaikki tämä on kuitenkin niin pientä kuin mihin olin varautunut! Oh, ja yksi pieni gekko oli lämmittelemässä patjamme ja sängyn välissä. Sekään ei oikeastaan hätkäyttänyt meitä, vaikka kotona olisin kauhuissani jos joku lisko olisi sängyssä :D Myös pari isoa lepakkoa lentämässä rekisteröitiin. Muutoin hyvin pienillä ötökkätraumoilla selvitty - ei edes yöperhosten ahdisteluja! Mutta toisaalta, ei myöskään kovin monia normiperhosia ole nähty, muutama iso mustavalkoinen kaunis perhonen, joita on mahdoton saada kuvaan.

Ruokaupdate: Henna on ruokkinut meitä hyvin lounaalla ja päivällisellä ja joinain aterioina olemme saaneet maistelleet papualaisia makuja. Henna on tehnyt hyvin kasvis- ja lihapitoisia ruokia, jonka vastapainoksi syömme vaaleaa riisiä ja paljon vaaleaa leipää peanut butterin kera :) Kyllä täältä voitakin saa, mutta se ei ole niin hyvää kuin Suomessa. Peanut butterissa on kivasti suolaisuutta joukossa ja makeuteen aamuisin on tottunut.

Itse olen jättänyt kahvinjuonnin vähemmälle, koska kaikki neste tarvitaan kehoon. Toisekseen maitotuotteet eivät ole ihan niin herkullisia, joten musta kahvi ei niin usein houkuta. Meidän perusostokset ruokakaupasta on kokista jano- ja ruokajuomaksi ja suklaamaitoa kalsiumin saamiseksi (se on hyvää..) ja ehkä joku pieni suklaajuttu. Kaikki täällä on kallista. Ruoka, juoma, asunnot, vesi, sähkö, internet - kaikki maksaa paljon. Jotenkin luulimme tätä enemmän Thaimaan tai Indonesian kaltaiseksi hintatasoltaan, mutta ei - kaikki maksaa enemmän. Ruoka on suunilleen samanhintaista kuin Suomessa - joitain eroja suuntaan ja toiseen löytyy.

True-pähköinöitä alkuperäispakkauksessaan. Haisee mullalle, maistuu hyvälle (maukkaammalle kuin ne rusinapähkinäsekoituksen pähkinät).

Tällä hetkellä kamppailemme sen kanssa, että saammeko vuokrattua Australiasta auton. Siihen olisi kuulemma tarvinnut kansainvälisen ajokortin, jonka saa vain Suomesta suomalaiselle ajokortille, mutta autovuokrauksen aussisivuilla sanotaan myös, että englanninkielinen käännös riittää, mutta so far emme tiedä mikä on tarpeeksi pätevä käännös (englanninopettaja, lakimies, poliisi, liikennevirasto..?). Suomesta saimme tylyhkön viestin, että ei voida skannata sitä teille. Sen voisi hakea siis etänä lomakkeella, mutta emme usko, että se ehtis valmiiksi asti, saati Australian pohjoisosiin parin viikon päähän. Montaa sanaahan ajokortissa ei edes ole ja siinä lukee myös Driving licence, mutta jos byrokratia voittaa, emme saa vuokrattua autoa Ausseista. Se olisi ollut meille huippuvaihtoehto nähdä maata enemmän ja auto on sellainen van-malli, jossa kaksi ihmistä nukkuu helposti - säästettäisiin yöpymiskuluissa reilusti.

Suomeen paluupäivä on vieläkin vähän kysymysmerkki, riippuen nyt siitä miten autoasiat ja raha-asiat menevät, mutta ollaan kotimaassa kuitenkin elokuun alkupuolella. Ihan kiva kyllä päästä vähän kotimaankin kesästä nauttimaan ja rakkaista ihmisistä ennen syksyn uurastuksia :)

turistointia Moresbyssa

Parlamenttitalo on ainoa varsinainen nähtävyyskohde Port Moresbyssa ja sekin on aussien rakentama. Kaikki tällaiset modernimmat putiikit tuntuvat aina vähän omituiselta koulun ja slummiretkien jälkeen. Pihat ovat siistejä, isoja ja tyhjiä. Olisi paljon antoisampaa, jos paikallisuus näkyisi tasaisesti jokapuolella, mutta käytännössä se taitaa olla mahdotonta. Täällä roskataan, sotketaan, poltellaan, hajotetaan ja ryöstellään ihan huvikseen.

Onneksi kävimme Parlamenttitalossa ohikulkumatkalla pari päivää sitten, koska pääministeri on nyt ilmeisesti pidätetty ja joutumassa nyt oikeuteen, josta on luvassa PNG:n tyyliin vähän mellakointia ja mielenosoituksia. Jotkut mellakoivat miehen puolesta, jotkut vastaan. Syy, miksi meidän ei kannata palloilla väärillä paikoilla huomenna tai ylihuomenna, on se, että pääministeri on joidenkin mukaan puoliksi valkoinen. Tämä on kuulemma riittävä syy siihen, että meidän autoa aletaan esimerkiksi kivittämään, jos joku huomaa, että kyydissä on valkoisia.

Pääsimme lauantaina seurakunnan naisten mukaan naisten päivälle vähän kauemmas keskustasta. Papuatyyliin luvattu klo 7.00 lähtöaika muuttui 9.20 ajaksi ja pakettiauton lavan päällä matkustaminen 8 hengen ahtaamaan henkilöautoon :D Huvitti myös se kun meitä pyydettiin mukaan, kukaan ei maininnut, että kyseessä on naisille suunnattu päivä ja Joni tuli tietenkin mukaan.

Naistenpäivä koostui 4 tunnin jumalanpalveluksesta, jossa kuulimme tok pisinin kielisiä saarnoja ja musiikkia.

Let us hug.

Asettelu kohdillaan.

I'm a dinosaur.

Sitten pääsimme vielä Port Moresbyn botanical gardeniin  ihailemasssa samoja eläimiä, papukaijoja, örvelöitä ja viidakkoa. Siellä oli vähän hankala saada kuvia kun se oli niin viidakkoinen paikka - tosi kiva sellainen :)

Vajaa viikko jäljellä tätä omalaatuista maata. Me jouduimme siis vaihtamaan paluulentolippumme paljon aikaisemmiksi, koska koulu pitää 3 viikon loman. Täällä ei olisi mitään järkeä olla kolmea viikkoa tyhjän panttina ja jopa paikalliset eivät suosittele meitä jäämään kahdestaan, samoin Fida suositteli meitä lähtemään. Paljon tässä on kyllä saanut ylittää omia rajoja ja mukavuusalueita ja paljon olemme oppineet. Jumala on puhunut monista jutuista ja jättänyt monia juttuja auki. Minusta tuntuu, että me emme ole osanneet antaa PNG:lle paljoa, mutta PNG on antanut paljon meille.

Olemme vähän ihmetelleet miksi suunnitelmat menivät näin pahasti uusiksi. Aikaisemmin lähteminen sisältää myös vähän pettymyksen tunteita ja toivomme, että emme aiheuta kenellekään muulle pettymystä tai harmitusta. Olemme todella kiitollisia kaikesta rukoustuesta ja taloudellisesta tuesta, joita olemme saaneet.

Lähdemme täältä Australiaan Cairnsiin ja koska olemme kuukauden aiemmin lähdössä, emme tiedä tarkalleen miten matkamme siellä menee.

Rukousaiheena se, että Jumala käyttäisi meitä viimeiset päivät täällä Papualla. Ja se, että Jonin nuha on siirtynyt minulle ja lisäksi mulla on joku ilkeä hammasvihlonta, jota ei ole koskaan ennen ollut. En tiedä mistä se johtuu, mutta toivottavasti menee ohi, koska en voi syödä tai juoda mitään kylmää.