kaksi päivää Papualla

Lentokoneesta käsin Papua-Uusi-Guinea näytti aivan paratiisilta. Koralliriutat ympäröivät rantoja, vuoret halkoivat pilviä ja maa täyttyi vihreästä sademetsästä. Keho oli vielä Suomen ajassa, emmekä nukkuneet Brisbanen lentokentällä yhtään (eli yöllä paikallista aikaa), joten väsytti ja paljon. Laskeuduimme Port Moresbyn lentokentälle. Nuori vaaleaihoinen pariskunta herätti paljon huomiota, joten yritimme livahtaa mahdollisimman nopeasti viisumin ja laukkujen hakuun. Lennolla oli joitain länsimaalaisia, mutta ei nuoria. Turistiviisumi on ilmainen ja sillä saa olla maassa 60 päivää. Papualainen virkailija oli hyvin ystävällinen ja se karisti vähän alkujännitystä.

Saimme huokaista helpotuksesta, kun Jere oli meitä porttien ulkopuolella vastassa ja kannoimme rinkat ja reput autoon. Auto oli lämmennyt mukaviin saunalukemiin ja lentokoneen ilmastoinnissa lämmittänyt huppari tuntui hieman tukalalta varusteelta. Ovet piti laittaa lukkoon, ettei kukaan pääse ryöstämään autoa. Saimme ensikosketuksen Port Moresbyyn parinkymmenen minuutin automatkalla. Kaupunki on aika pitkälti sellainen kuin kuvittelin: keskellä palmupuita ja trooppista kasvillisuutta on slummeja, repsottavia rakennuksia ja muutamia isompia ja uudempia rakennuksia ihan keskustassa. Maasto on hyvin kumpuista ja asfalttitiet vähän retuperällä. Ihmiset ja kulkukoirat kulkevat katujen yli uhkarohkeasti. Liikenne on nopeatempoista ja aggressiivista, mutta ei ihan niin radikaalia kuin Bangkokissa, jossa tehdään uusia kaistoja, jos entiset eivät riitä.

Näkymä meidän parvekkeelta. Merta ja slummi.

 Ensimmäinen asia, jonka suuhuni laitoin täällä, on papualainen vesijohtovesi. Sen kummempaa ajattelematta kaadoin kannusta ja join. Vesi maistuu kloorille, mutta on kuulemma turvallista juoda. Ehkä ne ensiripulit pitää joka tapauksessa jossain vaiheessa kokea, joten mikä jottei. Pullovesi on täällä kallista ja vettä pitää juoda paljon, joten näin on helpompi. Saimme lähettiperheen kotoa oman huoneen yläkerrasta. Ikkunoissa on kalterit, ötökkäverkot ja räppänät, joita pidetään 24/7 auki. Yöksi voi laittaa ilmastoinnin, mutta ensimmäisenä yönä ei ainakaan tarvinnut. Mereltä tuulee kivasti.

Nukahdin jo joskus 18 aikaan, mutta oli pakko raahautua vielä suihkuun. Yöllä kuului hieman koirien haukuntaa, miehen ja naisen huutotappelua ja yleistä hölinää. Ymmärrän, miksi pimeällä ei kannata liikkua ulkona. Ammuskelut eivät kuulemma ole harvinaisia, mutta yleensä ne ovat poliiseja jahtaamassa voroja. Tappoja ja raiskauksia tapahtuu ikävän paljon. Tässä on lähellä tori, jossa vastikään tapettiin neljä aasialaista. Papualaiset eivät tykkää aasialaisista, koska ne kuulemma kohtelevat heitä ylimielisesti ja ovat lähinnä bisnestyyppejä, jotka vievät kaikki rahat.

Olemme parin päivän aikana oppineet lähettien kertomuksista, että Papua-Uusi-Guinea on teoriassa kristitty maa, mutta täällä kuitenkin vaalitaan ns. mustaa magiaa, joka tulee heimouskonnoista. Monet sanovat uskovansa Jumalaan, mutta käytännössä sillä ei ole väliä. Kaupunkilainen kulttuuri on niin vallitseva, että heidän mielestä on vaikea olla kristittyjä. Väkivaltaisuutta, valehtelua ja varastelua on vaikea kitkeä.

Tänään on toinen päivä täällä, kävimme pienellä autokierroksella Port Moresbyssa ja maisemat merelle ovat mielettömän kauniit. Vielä oudoksuttaa ja vähän jännittää jatkuva varovaisuus. Minä en esimerkiksi saa liikkua missään mihinkään vuorokauden aikaan yksin. Kävimme myös ruokakaupassa, jossa käy muitakin länsimaalaisia, eikä meihin onneksi kiinnitetty erityisen paljon huomioita.






Huomenna pääsemme tutustutumaan kouluun, jossa työskentelemme. Pientä jet lagia on väsymyksen muodossa havaittavissa, mutta so far olemme pysyneet fyysisesti terveinä.