Australia: Cairns

Pari viikkoa elämää Cairnsin pienehkössä kaupungissa alkaa olla kohti ohi. Olemme lomailleet ja levänneet urakalla :) Istun jo toista tuntia ulkona "aamu"kahvilla (klo 11) hostellimme yleisten tilojen pöydillä, ilmaisen wi-fin äärellä. Löysimme edullisen huoneen jaetulla kylpyhuoneesta Caravella Backbackers -nimisestä hostellista ja olemme olleet yllättyneitä paikan siisteydestä. En ole ennen kokenut reppureissaajaelämää ja nyt tuntuu, että tämä ei ole yhtään hullumpaa, vaikka ihan kaikkeen ei ole osannut pakatessa varautua. Tämän kokemuksen pohjalta syntyy ilmiselvästi joku Kuinka pakkaan reppureissulle -opas.

Yleensä lomamatkoilla soi herätyskello hyvissä ajoin ja joka päivä on erillinen ohjelma, jotta kaiken kohteessa ehtii kokea. Meillä on ollut tasan kahtena päivänä kahden viikon aikana suunnitelmia ja se on aika vapauttavaa. Kaikilla täällä tuntuu olevan kiireetön elämänrytmi - oli töissä tai lomailemassa ja ihmiset ovat hyväntuulisia ja rentoja. Jotain, mistä me suomalaiset voisimme oppia.

Ystävämme Papualta järjestivät meille mukavan vastaanoton Cairnsiin, kun yhden papualaisen miehen täti puolisoineen tuli hakemaan meitä lentokentältä :) On ihan eri asia päästä paikallisen kyytiin kuin etsiä väsyneenä jotain lentokenttäbussia tai kallista taksia pimeässä. Sama pariskunta pyysi meidät myös kokoukseen ja päädyimme sitten pienen lämpimän baptistiseurakunnan sunnuntaijumalanpalvelukseen. Pastori puhui helpostitajuttavalla vähäaussisella aksentilla Raamatun ensijakeista ja vähän kreationismista.

Olemme höpisseet silloin tällöin myös hostellin muiden nuorien kanssa. Biletyksestä päätellen on aika ilmiselvää, että olemme ainoat uskovaiset nuoret täällä. Monet ovat kuitenkin vaikuttuneita siitä, että olemme näin nuorena menneet naimisiin vuoden tuntemisen jälkeen. Yksi kysyi, että pakotettiinko meidät naimisiin. Teki mieli sanoa, että joo pakotettiin ja ollaan muuten helluntailaisia :D Yritän tosin ajatella seurakuntakulttuurin ulkopuolelle, enkä usko, että ajattelisin olevan jotenkin outoa olla 26-vuotiaana naimisissa. Ehkä ihmetys tulee siitä, että meitä luullaan parikymppisiksi. Kiitos vaan geenit ja auringoton Suomi.

Nyt muutama lomakuva, joista osan Katjan omaa blogia lukeneet ovatkin jo bongailleet :)

Sateenkaari pienen (jäisen) trooppisen sateen jälkeen. Niin vaikea kuvattava..

Yksi jättikokoisista sademetsäpuista.

Hostellissa ei ole kahvinkeitintä, mutta aamukahvia on saatava :) Tässä pikakahvia karamellinmakuisena - hyvää on, vaikka sisältää enemmän sokeria ja maitoa kuin kahvia.

Lepakkojen kotipuu. Kun aurinko laskee, liitävät undulaatit ja papukaijat (paikalliset harakat) isoina laumoina puihin nukkumaan ja lepakot heräilevät naapuripuissa. Pimeällä kaikki linnuiksi luullut lentävät ököt ovatkin aina lepakoita. Isoja.

Viidakko keskellä kaupunkia - eli vierailu Botanic Gardenissa.

Talviaikaan kukkakirjo ei ollut suurenmoinen, mutta mielenkiintoisia rehuja viidakko kätki.

Äiti, jos luet tätä, tämä kuva on omistettu sinulle ;) Kuvassa ei näytä siltä, mutta verkko oli iso ja hämikset myös.

Sitten vaihdettiin maisemaa! Päiväretki Fitzroy-nimiselle saarelle, jonne oli matkaa veneellä noin 45min.

Ja aikamoinen (turisti)paratiisisaari turkooseine vesineen Fitzroy olikin :) @FitzroyIsland
Ranta näyttää hiekkaiselta, mutta se oli täynnä korallimurskaa, jotka eivät ole mitään pumpulia jalkapohjille.

Päästiin suppaamaan! Tää oli helppoa ja niiin kivaa :) Nähtiin tällä tavalla myös paljon koralliriuttaa, kaloja ja isoja kilpikonnia.

Survivor-lookki kohdillaan.

Päästiinpä myös ensimmäistä kertaa koko kesänä uimaan luonnonvesiin :)
Merivesi, suola suussa ja tukka sotkussa - that's the way I like it.
Ja toki snorklasimme myös tiiraillen sitä kuuluisaa koralliriuttaa ja koska täällä vesi oli niin matalaa,
tuntui aavistuksen ahdistavalta sukeltaa kalat ja korallit kiinni naamassa.

Tämän merkinnän julkaisuhetkellä olemme jo kauempana etelässä Gold Coastilla, jossa on huomattavasti talvisemmat tunnelmat kuin Cairnsissa. Eli ei mitään Suomen talven verrattuna, mutta aika viileää silti :) Huippua maanantaita!

last days in PNG

Olemme jättäneet hyvästit Papua-Uudelle-Guinealle ja siirtyneet hieman etelämpään, Australian Cairnsiin. Saimme tutustua kauttaaltaan Port Moresbyyn ja mainioihin ihmisiin koululta ja kirkolta. Emme sitten kuitenkaan päässeet koululle viimeisenä päivänä, mutta onneksi opettajat tulivat käymään meillä. Saimme antaa lapsille viemiset mukaan ja jättää hyvästit heille. Papua-Uusi-Guinea kaikessa erikoisuudessaan varmasti antaisi vielä enemmän jos pääsisi joskus highlandille, eli syvemmälle eri kyliin ja erilaisiin pieniin kulttuuriryhmiin. Meidän kenttä tällä kertaa oli Port Moresby, jossa näimme, koimme ja ajattelimme paljon - toivottavasti jotain myös annoimme.

Viimeisiä fiiliksiä kuvien muodossa Papuamatkan varrelta:

Rouvien heimotanssi ja -laulu

Kylä veden päällä

Mudman with his traditional hand made mask

Ihana Eeli-poika

Tyttö, jolta sain kuvassa näkyvän bliumin lahjaksi.

Läpsyt, jotka annoimme oikean puolen tytölle.

Joni halusi ostaa Raamatun ja merkkauskynät miehelle, johon tutustuimme. Raamattu on käänetty myös tok pisiniksi, mutta siitä kielestä ei kuulemma löydy kaikkia tarvittavia sanoja. Esimerkiksi sanaa "rakkaus" ei ole tok pisinissä.

Pienet pelailemassa pihalla

Viimeinen silmäys loppumattomiin vuoriin ja sademetsiin...

...jotka pian vaihtuivat aina niin ihmeelliseen värinäytelmään maapallon kääntäessä kylkeä.

Tähän lopetamme Papua-Uusi-Guinea-blogimme ja jatkamme jonkin aikaa Aussiseikkailuilla. Jättikiitos kaikille mukanaolleille, sivustaseuranneille, tykänneille, ei-tykänneille, kommentoineille ja ennen kaikkea esirukoilijoille. Nähdään kotimaassa! Olet rakas :)

Katja & Joni