update

Annettiin yhdelle koulun opettajalle tyttövauvan vaatteita, jotka Henna osti kirppikseltä ja kestovaippoja, joiden käyttöä (trueammattilaisena) neuvon.

Random-kuvia päivityksen lisukkeena.

Ok. PNG-tyyliin (tähän ei vaan totu..) loppuviikon ja siis meidän viimeisen viikon suunnitelmat menevät uusiksi. Kuulemma huomenna, eikä ylihuomenna perjantaina, jolloin olisi koulun lopetusjuhla, meidän ei ole turvallista liikkua koulun suuntaan. Yhden opettajan puoliso on poliisi ja hän oli varoittanut, että voi olla isoja mielenosoituksia ja mellakoita ja valkoihoiset eivät välttämättä ole turvassa. Onneksi tuo mellakka-alue ei todennäköisesti koske meidän asuinaluetta ja pääsemme kuitenkin ehkä huomenna sentään kauppaan.

Harmittaa kyllä tosi paljon, jos ei päästä enää koululle hyvästelemään lapsia. Minulla on parille tytölle pienet lahjatkin valmiina ja aika leimiä, jos en pääse niitä antamaan. Ostin yhdelle tytölle kengät (tai siis flipflopit) - siniset - kuten hän lempivärikseen kertoi :) Hän on koulun vanhimpia oppilaita, tosi herttainen ja hymyilevä tyttö, jolla on vähän ikäviä kokemuksia takana. Koulun pihalla on usein lasinsiruja ja kaikkea terävää, joten ajattelin ostaa hänelle kivat kengät. Otin hänestä myös valokuvia, joista tulostin hänelle yhden. Toivottavasti pääsen antamaan ne hänelle :/

Ja noista tulosteista muodostuikin oikein murheenkryyni, kun tajusimme, että meillä ei olekaan Canon Selphyyn tulostinpaperia mukana! Tulostimessa oli kyllä mukana postikorttikokoinen paketti, mutta se sisälsikin käyttöohjeen. Eipähän täältäpäin maailmaa noita tulostinpapereita saatavilla.. noh, mentiin paikalliseen valokuvafirmaan ja tulostettiin sitten automaatista kaikki kuvat. Tarvitsimme kuvia myös id-kortteihin, jotka teimme koulun opettajille. Kiva on roudata tuota tulostinta sitten vielä Ausseissa for nothing :D Noh, tällä matkalla olemme vähän jo tottuneet muutoksiin ja pieniin vastoinkäymisiin.

Joni näytti miten Suomessa luokat ovat järjestäytyneet ja opetti tällä tavalla luokalle koulun sääntöjä. Opettaja halusi kokeilla myös samaa järjestystä ja totesi sen toimivaksi. Täällä oppilaat tekevät siis omia tehtäviään kääntyneinä omiin opiskelulooseihinsa, mikä toimii siksi, kun kaikki on niin eritasoisia ja tekevät eri tehtäviö. Mutta jos halutaan kertoa kaikille yhtäaikaa jotain, toimii suomi-järjestys ehkä paremmin :)

Ötökkäupdate: Olen helpottunut, kun huomasin ekoina päivinä täällä, että kaupungissa ei ole juuri minkäänlaisia ötököitä. Suomen inisevät hyttyset on paljon pahempia kuin mikään so far täällä.

Yhden hämähäkin litsasin kädelläni, jolloin tyypit sanoivat, että tuo on muuten maailman myrkyllisin hämähäkki, mutta sillä ei ole sellaisia hampaita, jolla se voisi lävistää ihmisen ihoa. Enkä ilmeisesti kuollut siihen lätkäisyynkään. Pari pientä hämistä rekisteröity ja yksi pikkutorakka olohuoneen pöydällä. Jossain talossa saattaa asustaa myös pieni hiiri, kun joku oli purrut sokeripussiin reiän ja jättänyt pienet papanat jälkeensä. Kaikki tämä on kuitenkin niin pientä kuin mihin olin varautunut! Oh, ja yksi pieni gekko oli lämmittelemässä patjamme ja sängyn välissä. Sekään ei oikeastaan hätkäyttänyt meitä, vaikka kotona olisin kauhuissani jos joku lisko olisi sängyssä :D Myös pari isoa lepakkoa lentämässä rekisteröitiin. Muutoin hyvin pienillä ötökkätraumoilla selvitty - ei edes yöperhosten ahdisteluja! Mutta toisaalta, ei myöskään kovin monia normiperhosia ole nähty, muutama iso mustavalkoinen kaunis perhonen, joita on mahdoton saada kuvaan.

Ruokaupdate: Henna on ruokkinut meitä hyvin lounaalla ja päivällisellä ja joinain aterioina olemme saaneet maistelleet papualaisia makuja. Henna on tehnyt hyvin kasvis- ja lihapitoisia ruokia, jonka vastapainoksi syömme vaaleaa riisiä ja paljon vaaleaa leipää peanut butterin kera :) Kyllä täältä voitakin saa, mutta se ei ole niin hyvää kuin Suomessa. Peanut butterissa on kivasti suolaisuutta joukossa ja makeuteen aamuisin on tottunut.

Itse olen jättänyt kahvinjuonnin vähemmälle, koska kaikki neste tarvitaan kehoon. Toisekseen maitotuotteet eivät ole ihan niin herkullisia, joten musta kahvi ei niin usein houkuta. Meidän perusostokset ruokakaupasta on kokista jano- ja ruokajuomaksi ja suklaamaitoa kalsiumin saamiseksi (se on hyvää..) ja ehkä joku pieni suklaajuttu. Kaikki täällä on kallista. Ruoka, juoma, asunnot, vesi, sähkö, internet - kaikki maksaa paljon. Jotenkin luulimme tätä enemmän Thaimaan tai Indonesian kaltaiseksi hintatasoltaan, mutta ei - kaikki maksaa enemmän. Ruoka on suunilleen samanhintaista kuin Suomessa - joitain eroja suuntaan ja toiseen löytyy.

True-pähköinöitä alkuperäispakkauksessaan. Haisee mullalle, maistuu hyvälle (maukkaammalle kuin ne rusinapähkinäsekoituksen pähkinät).

Tällä hetkellä kamppailemme sen kanssa, että saammeko vuokrattua Australiasta auton. Siihen olisi kuulemma tarvinnut kansainvälisen ajokortin, jonka saa vain Suomesta suomalaiselle ajokortille, mutta autovuokrauksen aussisivuilla sanotaan myös, että englanninkielinen käännös riittää, mutta so far emme tiedä mikä on tarpeeksi pätevä käännös (englanninopettaja, lakimies, poliisi, liikennevirasto..?). Suomesta saimme tylyhkön viestin, että ei voida skannata sitä teille. Sen voisi hakea siis etänä lomakkeella, mutta emme usko, että se ehtis valmiiksi asti, saati Australian pohjoisosiin parin viikon päähän. Montaa sanaahan ajokortissa ei edes ole ja siinä lukee myös Driving licence, mutta jos byrokratia voittaa, emme saa vuokrattua autoa Ausseista. Se olisi ollut meille huippuvaihtoehto nähdä maata enemmän ja auto on sellainen van-malli, jossa kaksi ihmistä nukkuu helposti - säästettäisiin yöpymiskuluissa reilusti.

Suomeen paluupäivä on vieläkin vähän kysymysmerkki, riippuen nyt siitä miten autoasiat ja raha-asiat menevät, mutta ollaan kotimaassa kuitenkin elokuun alkupuolella. Ihan kiva kyllä päästä vähän kotimaankin kesästä nauttimaan ja rakkaista ihmisistä ennen syksyn uurastuksia :)

turistointia Moresbyssa

Parlamenttitalo on ainoa varsinainen nähtävyyskohde Port Moresbyssa ja sekin on aussien rakentama. Kaikki tällaiset modernimmat putiikit tuntuvat aina vähän omituiselta koulun ja slummiretkien jälkeen. Pihat ovat siistejä, isoja ja tyhjiä. Olisi paljon antoisampaa, jos paikallisuus näkyisi tasaisesti jokapuolella, mutta käytännössä se taitaa olla mahdotonta. Täällä roskataan, sotketaan, poltellaan, hajotetaan ja ryöstellään ihan huvikseen.

Onneksi kävimme Parlamenttitalossa ohikulkumatkalla pari päivää sitten, koska pääministeri on nyt ilmeisesti pidätetty ja joutumassa nyt oikeuteen, josta on luvassa PNG:n tyyliin vähän mellakointia ja mielenosoituksia. Jotkut mellakoivat miehen puolesta, jotkut vastaan. Syy, miksi meidän ei kannata palloilla väärillä paikoilla huomenna tai ylihuomenna, on se, että pääministeri on joidenkin mukaan puoliksi valkoinen. Tämä on kuulemma riittävä syy siihen, että meidän autoa aletaan esimerkiksi kivittämään, jos joku huomaa, että kyydissä on valkoisia.

Pääsimme lauantaina seurakunnan naisten mukaan naisten päivälle vähän kauemmas keskustasta. Papuatyyliin luvattu klo 7.00 lähtöaika muuttui 9.20 ajaksi ja pakettiauton lavan päällä matkustaminen 8 hengen ahtaamaan henkilöautoon :D Huvitti myös se kun meitä pyydettiin mukaan, kukaan ei maininnut, että kyseessä on naisille suunnattu päivä ja Joni tuli tietenkin mukaan.

Naistenpäivä koostui 4 tunnin jumalanpalveluksesta, jossa kuulimme tok pisinin kielisiä saarnoja ja musiikkia.

Let us hug.

Asettelu kohdillaan.

I'm a dinosaur.

Sitten pääsimme vielä Port Moresbyn botanical gardeniin  ihailemasssa samoja eläimiä, papukaijoja, örvelöitä ja viidakkoa. Siellä oli vähän hankala saada kuvia kun se oli niin viidakkoinen paikka - tosi kiva sellainen :)

Vajaa viikko jäljellä tätä omalaatuista maata. Me jouduimme siis vaihtamaan paluulentolippumme paljon aikaisemmiksi, koska koulu pitää 3 viikon loman. Täällä ei olisi mitään järkeä olla kolmea viikkoa tyhjän panttina ja jopa paikalliset eivät suosittele meitä jäämään kahdestaan, samoin Fida suositteli meitä lähtemään. Paljon tässä on kyllä saanut ylittää omia rajoja ja mukavuusalueita ja paljon olemme oppineet. Jumala on puhunut monista jutuista ja jättänyt monia juttuja auki. Minusta tuntuu, että me emme ole osanneet antaa PNG:lle paljoa, mutta PNG on antanut paljon meille.

Olemme vähän ihmetelleet miksi suunnitelmat menivät näin pahasti uusiksi. Aikaisemmin lähteminen sisältää myös vähän pettymyksen tunteita ja toivomme, että emme aiheuta kenellekään muulle pettymystä tai harmitusta. Olemme todella kiitollisia kaikesta rukoustuesta ja taloudellisesta tuesta, joita olemme saaneet.

Lähdemme täältä Australiaan Cairnsiin ja koska olemme kuukauden aiemmin lähdössä, emme tiedä tarkalleen miten matkamme siellä menee.

Rukousaiheena se, että Jumala käyttäisi meitä viimeiset päivät täällä Papualla. Ja se, että Jonin nuha on siirtynyt minulle ja lisäksi mulla on joku ilkeä hammasvihlonta, jota ei ole koskaan ennen ollut. En tiedä mistä se johtuu, mutta toivottavasti menee ohi, koska en voi syödä tai juoda mitään kylmää.

Hey, this is PNG

Pian saavuttuamme maahan opimme nopeasti kahden sanonnan merkityksen ”Hey, this is PNG” ja ”Random”. Tämä on maa, joka yhdessä hetkessä ihastuttaa kauneudellaan, mutta toisessa hetkessä näyttää sen surullisen ja ruman puolensa.

Noin viikko sitten istuin Kämppien ruokapöydän ääressä juomassa limpparia ja juttelemassa edellisessä postauksessa olevan tuoreen isän kanssa. Juttelimme menneestä, tulevasta ja tästä hetkestä. Edessäni istui mukava ja onnellisen oloinen nuori mies. Eilen istuin saman pöydän ääressä saman kaverin kanssa, mutta tunnelmat olivat toisenlaiset. Haimme eilen pojan pois slummista, koska pari päivää sitten hän oli joutunut mukaan tappeluun, jossa yksi mies kuoli, yksi mies joutui sairaalaan ja tämä -kutsutaan häntä vaikka Bruce Leeksi- hakattiin erittäin pahasti. Syy, miksi Bruce Lee hakattiin niin pahasti oli, että jengi, joka hyökkäsi pojan kimppuun oli erehtynyt henkilöstä. Edessäni istui nuori mies, jonka jalka ja kylkiluita on luultavasti murtunut, hampaita heiluu ja kasvot ovat turvonneet muodottomiksi.

Tämä on maa, jossa ihmiset ovat oppineet elämään hetkessä, koska seuraava hetki voi sisältää melkein mitä vain. Port Moresbyssa tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista ja usein sellaista, jota ei osaa edes odottaa. Kaikkeen tähän paikalliset kuitenkin toteaa vain hyväntuulisesti ”Hey, this is PNG”.

-Jonppa

sunday service

Sunnuntaina pääsimme guinealaiseen ilmavaan kirkkoon. Sunnuntaijumalanpalvelukset saattavat täällä kestää useita tunteja, kun seurakuntalaiset pääsevät mikin varteen :) Ylistystä saatetaan harrastaa tunti tai yli ennen varsinaista kokousta. Ensimmäinen huomioitu eroavaisuus meidän perus-kirkkotilaisuuksiin on se, että miehet ja naiset istuvat eri puolilla kirkkoa.

Tilaisuus oli lämminhenkinen, seurakunta otti meidät hyvin vastaan. Tuntuu, että ei ole mitään väliä missä päin maapalloa olet kun rakkaus Kristukseen yhdistää voimakkaasti. Kaikki halusivat kätellä meitä ja juttelivat innoissaan :) Lähes kaikki osaavat hyvää englantia, koska PNG:n kansankieli tok pisin on aika lähellä englantia ja täällä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kieltä.

Aikakäsitys täällä on niin erilainen - ei ole kiire. Osataan varmasti elää hetkessä ihan eri tavalla kuin Suomessa. Kieltämättä sitä olen vähän jo oppinut, koska meidänkään päiviä ei hirveästi suunnitella. Kouluun lähdetään 8.00 ja tullaan iltapäivällä kotiin. Sitten ei ole mitään, koska minnekään ei voi mennä vain hengailemaan. Toisaalta on vapauttavaa, että voi nukkua esim. kahden tunnin päiväunet, josta kotona saan ainakin kauhean morkkiksen, kun en ollut tekemässä jotain järkevämpää. 

Lapsia tuli taas kuvailtua. Osa poseeraa mielellään hymyilemällä vienosti, osa on vähän ihmeissään isosta kamerasta ja valkoisesta naisesta. Tytöt ovat otettuja kun niitä pyytää kuvaan.

Papuauusiguinealaiset täällä Port Moresbyssa ovat ulkonäöltään jännä sekoitus afrikkalaista, aasialaista ja melanesialaista. Kaikilla on kiharat hiukset (joko tasainen pikkukikkarapermis tai sekaisempi rastakihara), kiharat kulmakarvat ja huiman pitkät kaartuvat ripset. Suomalaisiin verrattuna guinealaiset ovat selkeästi lyhyempiä. Miehet ovat suht hoikkia, mutta aikuiset naiset vahvasti pyöreitä. Yleensä naiset kuulemma lihovat montakymmentä kiloa kun he menevät naimisiin ja saavat lapsia.

Tässä muuten tuore aviopari - mies on Jeren (lähettiperheen lapsi) lapsuudenystävä. He asuvat slummissa, mutta voi että tuota perheonnea. He saivat viime viikolla esikoisensa ja sain pitää pienokaista sylissä. Lupasin myös tulostaa heille perhekuvia, kun meillä kerran on mukana Canonin Selphy -minikuvatulostin. Mies lähtee meidän mukaan huomenna kirppiskierrokselle turvaksi, eli käytännössä henkivartijaksi. On hyvä olla mukana paikallinen, jos lähtee paikallisten omiin kauppoihin. Tämä tyyppi on aika kova kaveri ja käyttää tarpeen tullen vähän voimaa. Papualla ei voi luottaa kuin omiin lähimmäisiin - polisiikin on korruptoitunut ja hakkaavat rosvoja ja joskus syyttömiäkin vallan tunteessa. Siihen he perustavat elämänsä - lähimmäisten tukeen ja turvaan.

Taivaan Isin pieni rakas, niin hento ja kaunis.

Sellainen rukousaihe sinne kotisuomeen, että Jonin flunssa parantuisi nopeasti. Täällä ei ole kiva olla kipeä, kun on niin kuuma ja tukala olo, sitten nokka vielä vuotaa ja röörit ovat tukossa... Nuha sai luultavasti alkunsa lentokoneiden jäätävistä ilmastoinneista ja huonosti nukutuista öistä. Kyseessä on kuitenkin ihan tavannuha, ei siis syytä huoleen :) Kiitos rukouksistanne!

update

Päivät alkavat sulautua toisiinsa. Pari päivää sitten kävimme Yacth Clubilla, joka oli ihan oma maailmansa toisen maailman sisällä. Port Moresby on sellainen kaupunki, jossa varallisuuserot näkyvät radikaalisti. Tämä oli överisti rikkaiden turistien paikka, johon olisi vaadittu kallis jäsenyys, mutta täällä pääsee kaikesta puhumalla. Pääsimme siis vierailemaan Clubille ihan vain selittämällä, että olemme täällä niin vähän aikaa. Clubille oli pukeutumissäännöt, joten ihan hikisimmissä ryysyissä emme olisi päässeet sisälle. Paikka oli tosin nopeasti nähty - veneitä ja jahteja peräjälkeen korallin, eksoottisten kalojen ja pikkurapujen täyttämässä merivedessä. Tuntui vähän oudolta käydä tuommoisessa luksuspaikassa slummien jälkeen, mutta vartioidulla alueella oli vapauttavaa saada kävellä hetki yksin ilman pelkoa ja saimme parit kivat kuvat napsittua. Aurinko paahtaa kuumasti aina kun pääsee ulos. Täällä palaisi varmasti hetkessä, jos voisi viettää aikaa ulkona.

Oma pieni morningtime momenttini (alhaalla). Olemme saaneet herätä monta kertaa kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan, kun molempien puolen naapureiden kukot kiekuvat kilpaa kuudesta eteenpäin. Ikkunoista kuuluu muutenkin kaikki yön äänet, joihin tosin ei enää kiinnitä niin paljon huomioita

Sen sijaan olen alkanut kiinnittää huomoita omalaatuiseen hajuun, joka tulee siitä kun hikoilee päivän ja kun jatkuvasta tien laidoilla tapahtuvalla roskien poltosta tulviva savu jää hiuksiin. On ehkä rumasti sanottu, mutta se on paikallisten ominaishaju. Savu + hiki x monta viikkoa = not good.

Unirtymini on sekoittunut lahjakkaasti, mutta ihan hyvään suuntaan. Saatan mennä nukkumaan klo 20 ja herätä ihan liian aikaisin. Tuona aamuna hiippailin parvekkeelle katselemaan heräilevää naapurustoa ja lukemaan kirjaa raamatunkäännöstyöstä yhdessä Papua-Uuden-Guinean heimossa. Olen lukenut puoli kirjaa ja olen ihan ihmeissäni miten täällä onkin aikaa tehdä kaikkea tällaista. Ja miten nautin kirjan lukemisesta. Olisi aika hienoa päästä tuommoiseen eristäytyneeseen heimoon, mutta se ei taida turvallisuus(ja raha)syistä olla mahdollista.

Jostain vyörysi paksua savua aamulla. Joku tulipalo tai roskien poltto.

Lisää merkintöjä on tulossa. Harmittaa, kun ei ole mitään kuvanmuokkausohjelmaa, jolla saisi kuvia pienemmäksi. Sitten niiden lataaminen kestää ikuisuuden ja se vie kaikki bitit pre paid -netistä.

vierailu slummissa ja slummilasten koulussa

Tänään on ollut vähän ristiriitainen päivä. Papua tuntuu vähän kotoisammalta, mutta saattaa olla, että emme voikaan jäädä kahdeksi kuukaudeksi tänne. Koulu jää kolmeksi viikoksi kesälomalle ja suomalaiset lähtevät täältä, joten ei ole välttämättä järkevää tai turvallista jäädä tänne kolmeksi viikoksi pyörimään keskenämme. Kahdestaan emme varmaan paljon uskalla tehdä ja jos emme voi koulussakaan olla, ei meillä ole oikeastaan tekemistä.

Päästiin tänään kuitenkin siis käymään slummikoulussa, jossa tulemme viettämään seuraavat kolme viikkoa. Lapset olivat ihania kiharapäitä, vähän ujoja aluksi, mutta uteliaita ja innostuneita uusista opettajista. Tutustuin 14-vuotiaaseen kiharahiuksiseen tyttöön, joka halusi kertoa elämästään ja kyseli kaikkea. Hän haluaisi 16- tai 18-vuotiaana matkustaa Australiaan tai Suomeen.

Lapset näyttivät meille koulupäivän jälkeen kotiansa, eli yhtä slummialuetta, joka on koulun vieressä. Maa oli täynnä lasinsiruja, punaisia sylkijälkiä huumaavasta pähkinästä, jota he pureskelevat ja roskia. Jopa partakoneen teriä löytyi koulun alueelta. Slummiin olisi vaarallista mennä muuten, mutta he tuntevat suomalaiset koulun perustajat, joten he jopa haluavat suojella heitä.

Väsähtänyt mamma bilumi-laukkunsa kanssa.

kaksi päivää Papualla

Lentokoneesta käsin Papua-Uusi-Guinea näytti aivan paratiisilta. Koralliriutat ympäröivät rantoja, vuoret halkoivat pilviä ja maa täyttyi vihreästä sademetsästä. Keho oli vielä Suomen ajassa, emmekä nukkuneet Brisbanen lentokentällä yhtään (eli yöllä paikallista aikaa), joten väsytti ja paljon. Laskeuduimme Port Moresbyn lentokentälle. Nuori vaaleaihoinen pariskunta herätti paljon huomiota, joten yritimme livahtaa mahdollisimman nopeasti viisumin ja laukkujen hakuun. Lennolla oli joitain länsimaalaisia, mutta ei nuoria. Turistiviisumi on ilmainen ja sillä saa olla maassa 60 päivää. Papualainen virkailija oli hyvin ystävällinen ja se karisti vähän alkujännitystä.

Saimme huokaista helpotuksesta, kun Jere oli meitä porttien ulkopuolella vastassa ja kannoimme rinkat ja reput autoon. Auto oli lämmennyt mukaviin saunalukemiin ja lentokoneen ilmastoinnissa lämmittänyt huppari tuntui hieman tukalalta varusteelta. Ovet piti laittaa lukkoon, ettei kukaan pääse ryöstämään autoa. Saimme ensikosketuksen Port Moresbyyn parinkymmenen minuutin automatkalla. Kaupunki on aika pitkälti sellainen kuin kuvittelin: keskellä palmupuita ja trooppista kasvillisuutta on slummeja, repsottavia rakennuksia ja muutamia isompia ja uudempia rakennuksia ihan keskustassa. Maasto on hyvin kumpuista ja asfalttitiet vähän retuperällä. Ihmiset ja kulkukoirat kulkevat katujen yli uhkarohkeasti. Liikenne on nopeatempoista ja aggressiivista, mutta ei ihan niin radikaalia kuin Bangkokissa, jossa tehdään uusia kaistoja, jos entiset eivät riitä.

Näkymä meidän parvekkeelta. Merta ja slummi.

 Ensimmäinen asia, jonka suuhuni laitoin täällä, on papualainen vesijohtovesi. Sen kummempaa ajattelematta kaadoin kannusta ja join. Vesi maistuu kloorille, mutta on kuulemma turvallista juoda. Ehkä ne ensiripulit pitää joka tapauksessa jossain vaiheessa kokea, joten mikä jottei. Pullovesi on täällä kallista ja vettä pitää juoda paljon, joten näin on helpompi. Saimme lähettiperheen kotoa oman huoneen yläkerrasta. Ikkunoissa on kalterit, ötökkäverkot ja räppänät, joita pidetään 24/7 auki. Yöksi voi laittaa ilmastoinnin, mutta ensimmäisenä yönä ei ainakaan tarvinnut. Mereltä tuulee kivasti.

Nukahdin jo joskus 18 aikaan, mutta oli pakko raahautua vielä suihkuun. Yöllä kuului hieman koirien haukuntaa, miehen ja naisen huutotappelua ja yleistä hölinää. Ymmärrän, miksi pimeällä ei kannata liikkua ulkona. Ammuskelut eivät kuulemma ole harvinaisia, mutta yleensä ne ovat poliiseja jahtaamassa voroja. Tappoja ja raiskauksia tapahtuu ikävän paljon. Tässä on lähellä tori, jossa vastikään tapettiin neljä aasialaista. Papualaiset eivät tykkää aasialaisista, koska ne kuulemma kohtelevat heitä ylimielisesti ja ovat lähinnä bisnestyyppejä, jotka vievät kaikki rahat.

Olemme parin päivän aikana oppineet lähettien kertomuksista, että Papua-Uusi-Guinea on teoriassa kristitty maa, mutta täällä kuitenkin vaalitaan ns. mustaa magiaa, joka tulee heimouskonnoista. Monet sanovat uskovansa Jumalaan, mutta käytännössä sillä ei ole väliä. Kaupunkilainen kulttuuri on niin vallitseva, että heidän mielestä on vaikea olla kristittyjä. Väkivaltaisuutta, valehtelua ja varastelua on vaikea kitkeä.

Tänään on toinen päivä täällä, kävimme pienellä autokierroksella Port Moresbyssa ja maisemat merelle ovat mielettömän kauniit. Vielä oudoksuttaa ja vähän jännittää jatkuva varovaisuus. Minä en esimerkiksi saa liikkua missään mihinkään vuorokauden aikaan yksin. Kävimme myös ruokakaupassa, jossa käy muitakin länsimaalaisia, eikä meihin onneksi kiinnitetty erityisen paljon huomioita.






Huomenna pääsemme tutustutumaan kouluun, jossa työskentelemme. Pientä jet lagia on väsymyksen muodossa havaittavissa, mutta so far olemme pysyneet fyysisesti terveinä.