kaksi päivää Papualla

Lentokoneesta käsin Papua-Uusi-Guinea näytti aivan paratiisilta. Koralliriutat ympäröivät rantoja, vuoret halkoivat pilviä ja maa täyttyi vihreästä sademetsästä. Keho oli vielä Suomen ajassa, emmekä nukkuneet Brisbanen lentokentällä yhtään (eli yöllä paikallista aikaa), joten väsytti ja paljon. Laskeuduimme Port Moresbyn lentokentälle. Nuori vaaleaihoinen pariskunta herätti paljon huomiota, joten yritimme livahtaa mahdollisimman nopeasti viisumin ja laukkujen hakuun. Lennolla oli joitain länsimaalaisia, mutta ei nuoria. Turistiviisumi on ilmainen ja sillä saa olla maassa 60 päivää. Papualainen virkailija oli hyvin ystävällinen ja se karisti vähän alkujännitystä.

Saimme huokaista helpotuksesta, kun Jere oli meitä porttien ulkopuolella vastassa ja kannoimme rinkat ja reput autoon. Auto oli lämmennyt mukaviin saunalukemiin ja lentokoneen ilmastoinnissa lämmittänyt huppari tuntui hieman tukalalta varusteelta. Ovet piti laittaa lukkoon, ettei kukaan pääse ryöstämään autoa. Saimme ensikosketuksen Port Moresbyyn parinkymmenen minuutin automatkalla. Kaupunki on aika pitkälti sellainen kuin kuvittelin: keskellä palmupuita ja trooppista kasvillisuutta on slummeja, repsottavia rakennuksia ja muutamia isompia ja uudempia rakennuksia ihan keskustassa. Maasto on hyvin kumpuista ja asfalttitiet vähän retuperällä. Ihmiset ja kulkukoirat kulkevat katujen yli uhkarohkeasti. Liikenne on nopeatempoista ja aggressiivista, mutta ei ihan niin radikaalia kuin Bangkokissa, jossa tehdään uusia kaistoja, jos entiset eivät riitä.

Näkymä meidän parvekkeelta. Merta ja slummi.

 Ensimmäinen asia, jonka suuhuni laitoin täällä, on papualainen vesijohtovesi. Sen kummempaa ajattelematta kaadoin kannusta ja join. Vesi maistuu kloorille, mutta on kuulemma turvallista juoda. Ehkä ne ensiripulit pitää joka tapauksessa jossain vaiheessa kokea, joten mikä jottei. Pullovesi on täällä kallista ja vettä pitää juoda paljon, joten näin on helpompi. Saimme lähettiperheen kotoa oman huoneen yläkerrasta. Ikkunoissa on kalterit, ötökkäverkot ja räppänät, joita pidetään 24/7 auki. Yöksi voi laittaa ilmastoinnin, mutta ensimmäisenä yönä ei ainakaan tarvinnut. Mereltä tuulee kivasti.

Nukahdin jo joskus 18 aikaan, mutta oli pakko raahautua vielä suihkuun. Yöllä kuului hieman koirien haukuntaa, miehen ja naisen huutotappelua ja yleistä hölinää. Ymmärrän, miksi pimeällä ei kannata liikkua ulkona. Ammuskelut eivät kuulemma ole harvinaisia, mutta yleensä ne ovat poliiseja jahtaamassa voroja. Tappoja ja raiskauksia tapahtuu ikävän paljon. Tässä on lähellä tori, jossa vastikään tapettiin neljä aasialaista. Papualaiset eivät tykkää aasialaisista, koska ne kuulemma kohtelevat heitä ylimielisesti ja ovat lähinnä bisnestyyppejä, jotka vievät kaikki rahat.

Olemme parin päivän aikana oppineet lähettien kertomuksista, että Papua-Uusi-Guinea on teoriassa kristitty maa, mutta täällä kuitenkin vaalitaan ns. mustaa magiaa, joka tulee heimouskonnoista. Monet sanovat uskovansa Jumalaan, mutta käytännössä sillä ei ole väliä. Kaupunkilainen kulttuuri on niin vallitseva, että heidän mielestä on vaikea olla kristittyjä. Väkivaltaisuutta, valehtelua ja varastelua on vaikea kitkeä.

Tänään on toinen päivä täällä, kävimme pienellä autokierroksella Port Moresbyssa ja maisemat merelle ovat mielettömän kauniit. Vielä oudoksuttaa ja vähän jännittää jatkuva varovaisuus. Minä en esimerkiksi saa liikkua missään mihinkään vuorokauden aikaan yksin. Kävimme myös ruokakaupassa, jossa käy muitakin länsimaalaisia, eikä meihin onneksi kiinnitetty erityisen paljon huomioita.






Huomenna pääsemme tutustutumaan kouluun, jossa työskentelemme. Pientä jet lagia on väsymyksen muodossa havaittavissa, mutta so far olemme pysyneet fyysisesti terveinä.

lentokenttäraportti

Istun Hong Kongin kentällä violeteilla kangaspäällysteillisillä tuoleilla masussa Starbucksin kielen polttanut Earl Grey ja täysjyväcroissant. Itämaista ruokaa ei vaan tee vellovassa olotilassa yhtään mieli pitkän pomputtelevan lennon ja parien kananuudeleiden jälkeen. Lentokentän ikkunasta näkyy Kiinan sumuisia vuoria, joista ainakin tietää olevansa kaukana kotoa.

Lentomatka on ollut rankka, vaikka sitä urakkaa on vasta puolet takana. Kello on Suomessa 6.30, täällä se on 11.30. Olemme matkustaneet vuorokauden. Viimeinen viikonloppu Suomessa oli ihana häähumuineen, mutta fyysistesti rankka monien peräkkäisten vähäisten yöunien vuoksi - verot peritään nyt kun nuokumme tuon tuosta, emmekä saa mistään rytmistä kiinni. Uni maittaisi lämpimässä pehmeässä hotellin vuoteessa, mutta vetoinen ja ahdas lentokoneen tuoli ei oikein tuudita uneen. En uskonut, että lentokentällä ja koneessa tulisi näin hyytävän kylmä ja tietenkin ilmastointi yhdistettynä pieniin yöuniin aiheuttaa vähintäänkin kurkkukipua, ellei flunssaa. Kylmyys on ollut ehkä isoin epämukavuustekijä tähän mennessä.

Kolmen-neljän tunnin viimeisten suomiunien jälkeen matkustimme Helsingistä Amsterdamiin noin 2,5 tuntia, jonka jälkeen odottelimme vaihtoa parisen tuntia. Hong Kongiin lensimme huimat 11,5 tuntia, joka tosin meni oudossa sumussa, tajuamatta kelloa tai vuorokauden aikaa. Cathay Pacific tuntuu laadukkaalta lentoyhtiöltä ja kuppinuudeleita ja snackseja saa tilata milloin tahansa. Ainoastaan henkilökunta tuntui välillä kopealta - tai ehkä se on joku virallisuus. Katsoin hyväksi havaitsemani leffat - Sammakko ja prinsessa sekä Nälkäpeli. Lonely Planetteja ei oikein tule lennoilla luettua, on vähän vellova olo, eikä jaksa kaivella ahdasta laukkua.

Pian nousemme toiseen pitkän matkan koneeseen kohti Australiaa, Brisbanea, jossa pitäisi jaksaa mynstätä 8 tuntia. Vähän jänskättää, että tutkitaanko Ausseissa kaikki lääkkeet ja reseptit, joita en saanut pyynnöistäni huolimatta työterveyshuollostani kuin suomeksi. Joskin, ehkä heitä ei perus-Buranat paljoa kiinnosta. Australiassa vietämme yön lentokentällä ja otamme viimeisen lennon, viimein Port Moresbyyn.

Seuraavan kerran sitten lähempänä viidakkoa :) Lisäilen tähän postaukseen kuvia, kun se teknisesti on mahdollista.

-Katja

kiireinen, kiitollinen

Huh huh, kyllä Jumala on oikeasti niin hyvä! Saan aina yllättyä miten rakkaudella Jumala meitä kohtelee, vaikka tuntuu, ettei mitään ansaitsisi. Yhteiskunta on ollut osaltaan luomasta minun päähäni ajattelumallia, jossa vain tekemllä jotain voi ansaita jotain. Jumalan armo on niin erilainen, ei-ansaittava.. ah, miten olenkaan onnekas, kun saan siitä nauttia.

En voi edes eritellä miten tätä matkaa varten jokainen asia on järjestynyt. Murehdimme pitkän tapaileen raha-asioista ja mietimme miten saamme edes tämän kuun laskut maksettua, saati sitten reissusta käsin... Parin viikon aikana on tullut mielettömiä rukousvastauksia nimenomaan taloudelliseen puoleen liittyen ja ihania esirukouksia, rohkaisuja. Ja tuntuu, että en ole edes muistanut kunnolla rukoilla, aina vain ahdistelen ja huokailen Jumalalle, että miten me nyt pärjätään. Olen äärimmäisen kiitollinen seurakunnastani, lähimmäisistäni ja Jumalasta, joka todella osoittaa kokoajan miten pitää huolta ♥

Viimeikaisia maisemia kotikylästä. Kuuma kesä puhkesi etuajassa, mutta tämän sateen myötä tuli taas kylmä.

Mihin se aika muuten livahtaa? Työpäiviä on jäljellä vaivaiset kaksi

Lähtö kotoa koittaa 6.6. Helsinkiin, jossa juhlimme viikonloppuna ensin häitä. Lento onkin mukavan pitkä vaihteeksi, mutta onneksi osaa jo vähän varautua asianmukaisin tarvikkein (lämmin huppari, niskatyyny ja elokuvia vaihtokentille).

Lentoaikataulumme on seuraavanlainen:
9.6. klo 8.10 Lähtö Helsingistä
klo 9.45 Saapuminen Amsterdamiin
klo 12.55 Lähtö Amsterdamista

10.6. klo 6.20 Saapuminen Hong Kongiin
klo 12.50 Lähtö Hong Kongista
klo 23.25 Saapuminen Brisbaneen

11.6. klo 10.40 Lähtö Brisbanesta
klo 13.45 Saapuminen Port Moresbyyn

En osaa laskeskella noita aikaeroja, mutta kyllä se varmasti ihan tarpeeksi pitkältä parin vuorokauden matkalta tuntuu.

Tasan kaksi viikkoa, kun olemme perillä. Säätiedote lupaa Port Moresbyyn 25-30 astetta ja puolipilvistä (joka tuntuu tiedotteen mukaan 36 asteelta). Papuan säätiedotteita olen kyylännyt etukäteen timeanddate-sivustolta.)

Iso kiitos kaikille tukijoille ja reissumme mahdollistajille! Toivomme, että teitä siunataan niin paljon, että riittää.

-Katja