Ensimmäinen sana, jonka opin Tok Pisiniksi.
Kesäkuussa 2014 pakkaamme rinkkoihin kaiken mitä arvelemme tarvitsevamme kahdeksi kuukaudeksi trooppisessa maassa. Muutamme meille tuntemattomaan maahan yli 12 000 kilometrin päähän kotoa, maapallon toiselle puolelle.
Papua-Uusi-Guinea on Tyynenmeren ympäröimä saarivaltio Aasiassa, aivan Australian yläpuolella. Papua-Uudessa-Guinean tiheissä metsissä elää yhä satoja eri heimoja, joiden kieli ja kulttuuri ovat ihmeellisen monimuotoisia.
Meidän kotimme tulee olemaan pääkapunki
Port Moresby, jossa asumme 60 päivää, eli sen minkä viisumi antaa myöten. Joni tekee gradun ja harjoittelun paikallisessa kristillisessä koulussa, mutta matka on samalla myös elämämme ensimmäinen lähetysharjoittelu. Mitä se käytännössä tarkoittaa, emme tarkalleen vielä tiedä.
Miten päädyimme tähän?
Bangkokissa 06/2012 aktiomatkalla saimme ensimmäisen kerran kuulla Papuasta ja Port Moresbyn kristillisestä koulusta, jossa on pula opettajista. Maasta käytiin monta mielenkiintoista keskustelua. Joni oli tosin saanut Papua-Uuden-Guinean jo aiemmin sydämelleen. Hän tunsi lähettiperheen, joka asuu siellä, joten ei ollut vaikea ryhtyä ajatuksesta suunnitelmiin.
Viime kesänä otimme ensimmäisen askeleen kohti PUG:aa, kun keskustelimme pikaisesti Keuruun Juhannuskonferenssissa Papua-Uuden-Guinean lähetin ja hänen poikansa kanssa. Kaikki ovet vaikuttaivat olevan avoinna ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Vielä tosin ei yksityiskohdista ollut tietoa, mutta sovimme miettivämme ja suunnittelevamme tahoillamme matkan tekijöitä. Rukousta tarvitaan.
Tutkimusaihe graduun syntyi vaivatta ja Jonilla oli heti selkeä ja
kiinnostava näkymä, mitä työssä selvitetään (lucky one, oma oppariaiheeni ei syntynytkään niin kivuttomasti). Toinen pikkuaskel matkaa
kohti otettiin Itä-Suomen yliopistossa opettajan huoneessa, jossa aiheelle annettiin suopea hyväksyntä.
Syksyllä heitimme lähettiperhettä sähköpostilla varmistaaksemme halukkuutemme tulla PUG:aan Kävimme alustavia keskusteluja majoitusjärjestelyistä ja meitä varoiteltiin ystävällisesti Papuan paikoin turvattomista olosuhteista.
Epävarmuus
Olisi aivan luonnollista tehdä blogi ja hehkuttaa vaihdosta Australiassa tai Thaimaassa. Tuntuu vähän oudolta kirjoittaa Papua-Uudesta-Guineasta, joka ei ole kaiken kuuleman ja lukeman mukaan mikään turistiparatiisi. Ilmasto ja kasvillisuus on trooppinen, mutta edes Suomen suurlähetystö ei suosittele PUG:aan matkustamista. Maan urbaanit keskittymät, varsinkin pääkaupunki Port Moresby, ovat ajautuneet kaoottisen poliittisen ilmapiirin, köyhyyden ja jopa luonnon katastrofien takia korruptioon, väkivaltaan ja rikollisuuteen.
Hiljattain pelko omasta turvallisuudesta ja epäilys Jumalan
tahdosta (onko Jumalan tahto, että me lähdemme) alkoi hiipiä mieliimme ja sitä ei helpottanut jopa paikallislehden uutisoinnit
joukkoraiskauksista Papualla. Mitä jos jotain sattuisi... Miksi ihmeessä vaarantaisimme itsemme tai toisemme paikassa, jossa jopa 60% miehistä myöntää syyllistyneensä joskus raiskaukseen?
Mutta. Onko pelko jotain, jota ei oikeasti ole olemassa - pelko tulevasta, jota ei ole vielä olemassa muualla kuin Jumalan kirjoissa. Minä uskon todella Jumalaan ja siihen, että Hän meitä johtaa, Hän meitä varjelee ja suojelee. "Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa." (Psalmi 23) Onko täydellisessä rakkaudessa sijaa pelolle?
Tiedon karttuessa toivo matkasta alkoi taas herätä. Luottamus tähän kasvaa pikkuhiljaa. Etsimme jatkuvasti tietoa, kokemuksia ja viisautta, jotta osaamme toimia oikein. Mietin, että olisiko liian helppoa vain lähteä leppoisin mielin ja antaa kaiken sujua omalla painollaan? Miksi matkaa vastustaa pelko?
Loppuviimein kaikki on Jumalan käsissä. Kiitos Isälle, ettei me olla yksin, eikä kenenkään tarvitse selvitä omin voimin.
Hieman pelonsekaisista tunnelmista huolimatta, lämpimästi tervetuloa seuraamaan blogia, jossa raportoimme tiestämme Papua-Uudelle-Guinealle! :)
- Katja
