Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suunnittelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suunnittelu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 18. huhtikuuta 2014

enää puuttuu kengät

Wuhuu! Yksi isoimmista reissun etukäteishankinnoista on tehty, eikä sekään ollut niin iso kuin oltiin varauduttu. Uusi Fjällräven Kajka 75l nojaa sievästi eteisen seinään pari vuotta varttuneempi Abisko 65l vierellään. Prisman ale tarjosi meille alkuperäisestä n.350€ rinkasta pudotuksen 230 euroon, johon vielä kulutimme meidän s-ryhmän liittymislahjakortit, -50€ = 180€ kehuja keränneestä rinkasta ei ole paljon!

Major-rinkkatietämykseni vuoksi lähde tässä ruotimaan kantolaitteidemme ominaisuuksia. Sen verran voin sanoa, että tuo Kajka vaikuttaa jo Abiskoon verrattuna tosi laadukkaalta ja fiksulta ostokselta. Näyttää löytyvän kaikki mahdolliset säätömahdollisuudet ja irrotettava yläosa, jonka saa irrotettua vaikka olka- tai vyölaukuksi.


Ollaan varsinainen Fjällräven-perhe - ensimmäinen kettureppumme Kånken (jonka värin vaihtaisin milloin tahansa johonkin nykisiin kirkkaisiin sävyvaihtoehtoihin..) on lähdössä myös matkaan (joskin ehkä parempi ettei se kiinnitä vorojen huomiota, olkoon vain myrkynvärinen). Tuokin mokoma on käynyt jo meidän mittapuullamme vaikka missä. Hienosti on aina suoriutunut, eivätköhän isoveljetkin hoida homman hyvin kotiin eli tavarat turvassa kohteeseen (kantajansa selkää armahtaen) :)

Myös rinkkojen väriksi musta, harmaa tai joku maastoväri on paras ratkaisu, jos niiden on syytä kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota varkaiden silmissä (vaikka vaimo miten haluaisi rinkkansa pinkkinä). Vähän pölyä rinkan pintaan, niin tuskin kukaan kuvittelee meillä olevan miljoonaomaisuus matkassamme.

Fjällräven Family
Ps. Pitkäperjantai tänään. Jollain tapaa nämä Pekka Simojoen sanat koskettavat enemmän nyt kuin lapsena alakoulussa hoilatessa:

1. Kolme ristiä karheaa hautakummulla kohoaa.
Kahden ryövärin keskelle Jeesus tuomittiin ristille.

Tahdon muistaa pitkäperjantain. Anteeksi syntini minäkin sain.
Tahdon muistaa pitkäperjantain. Rakkaus vain mursi kuoleman lain.

2. Kuka päätöksen tehnyt on? Miksi tuomittiin viaton?
Emme tunteneet Jumalaa. Pahuutemme hän kantaa saa.

3. Katson ristiä Jeesuksen. Katson ihmettä rakkauden.
Kanssa tuomitun ryövärin häneen turvaudun minäkin.

Tahdon muistaa pitkäperjantain. Anteeksi syntini minäkin sain.
Tahdon muistaa pitkäperjantain. Rakkaus vain mursi kuoleman lain.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Helmikuu

Toissa viikonlopun vietimme Keuruun IsoKirja-opistolla ja toimme mukanamme tiiminjohtajan pätevyydet. Käytännössä saisimme nyt paperilla johtaa aktioita ympäri maailman, mutta koulutuksesta poiki paljon ainesosia myös Papuan matkaa varten.

Lähdimme pitkälle ajomatkalle takaisin itään mukanamme iso annos rohkaisua ja tieto siitä, että matkamme takana tulee seisomaan myös maailmanlaajuinen lähetysjärjestö. Lähtömme on virallistettu lähetysharjoitteluksi, upeaa! Me - kaksi tavallista ihmistä, joiden sisälle on asetettu intohimo ja rakkaus Jumalaa kohtaan. Jumalan rakkaus, joka aiheuttaa rakkauden ihmisiin. Ehkä meistä joskus tulee ammatiltamme lähettejä - ehkä toteutamme kaikkein tärkeintä kristityn tehtävää jotenkin muuten, mutta tämä on joka tapauksessa maailman suurin seikkailu.

Into on pakkaantuntut sisälle, vaikka kyllä vähän jo sitä ulospäin roiskimme. Yritämme saada matkan toteutumaan. Ajatuksissa ja järjestelmissä me olemme täysin lähdössä. Käytännössä siihen vain tarvitaan pieniä (meille suuria) taloudellisia ihmeitä. Luotto Jumalaan voimistuu.

Matkavalmistelut ovat vähän edenneet. Olemme katsoneet tarkkoja lentoja ja rahaa meillä on menolippujen verran. Tarvitsemme vielä 2000 euroa paluulippuihin ja jonkin verran rahaa asumis- ja matkajärjestelyihin. Olemme hyvin vähätuloinen talous, minä olen osa-aikatöissä ja mies opiskelee. Kuukausittaisesta tuloista on hankala säästää.

Olemme olleet yhteydessä Papuan yhteyshenkilöön ja saaneet rohkaisevan kuvan tehtävästämme siellä. On monia asioita missä voimme auttaa. Kohteemme on kristillinen koulu slummilapsille. Lapset ja perheet - jo heidän kohtaamisensa ja rakastamisensa voi olla merkittävää. Kulttuurieroja meillä on varmasti satoja, mutta olen ainakin ennakko-odotuksissani sitä mieltä, että rakkauden kieli on kansainvälinen. Hyväksyminen, huomioiminen, läheisyys, auttaminen.


Olen ristinyt mustan kovakantisen vihkon matkakirjaksi, johon kaikki suunnittelu, pakkaus- ja hankintalistat, budjetti, toimenpiteet matkasta kirjataan - jos muistetaan. Usein käymme vain innostuneita tai pohdiskelevia keskusteluja tulevasta.

Pystytämme työhuoneeseen myös Papua-boksin, johon keräämme kaikki vaatteet ja tarvikkeet, joita kevään aikana ladomme reissutavaroita. Näin ne ei pölyty tai ryttäänny pyörien jossain ja näemme selvästi mitä meillä jo on.

Matkatavaroista ja survival kitistä tuleekin varmasti kevään mittaan asiaa... Ja se kevät näyttää tulevan ennakoitua nopeammin. Nurmikot paljastuvat jo helmikuussa, loskaa ja kuraa piisaa hyvissä ajoin.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Tärkeimmät ensin: Mitä pukea päälle?

Jee, jo tänään saimme tosi rohkaisevan sähköpostin ystävältämme Papualta! Meidän ei tarvitse pelätä. Kunhan emme aseta itseämme alttiiksi rikoksille pööpöilemällä tietämättöminä ympäriinsä, asiat ovat kunnossa. Yleisesti papualaiset ovat kuulemma hyvin ystävällisiä valkoihoisille. Saimme rohkaisua, lisätietoa asumisjärjestelyistä ja innostuimme entistä enemmän! :) Jos saadaan raha-asiat järjestettyä, pääsemme pian varailemaan menolentoja.

Olen sähköpostitellut myös toisen Papualla (pahoittelut jatkuvasta nimen epäkorrektin lyhennelmän käytöstä) asuvan suomalaisnaisen kanssa, jolta utelin tietoja PUG:n pukeutumissäännöistä. Sain selville, että ainakin kaupunkien ulkopuolella naisten on parempi käyttää hametta kuin housuja. Papualla peitettävä alue on reidet, eikä reisien muoto oikeastaan saisi näkyä.

  • mieluummin hame kuin housut
  • tarpeeksi pitkä helma (vähintään sormenpäihin, kun kädet ovat suorana)
  • paidat puuvillaa
  • paidoissa ei väliä onko hihaton vai hihallinen
  • joissain kirkoissa olkapäät suojataan

Myös tällainen pukeutumisseikka kannattaa ottaa malariamaissa huomioon:
  • vaaleat värit vaatteissa, että sääsket ja tartuntaa aiheuttavat ötökät huomataan

Olen jo vaivihkaa selaillut nettikauppojen kesävaatetarjontaa, jota ei tosin vielä ole. Mutta kerrankin saadaan ostaa kesävaatteita siihen aikaan, kun ne ilmestyvät kauppoihin. Yleensä olen jättänyt kesävaatteiden ostelun siihen, kun kesä oikeasti alkaa, enkä haali maaliskuussa kaappeja täyteen kesämekkoja ja släbäreitä.



Jos joku on seurannut Yleltä tullutta Heimovaimot-sarjaa, myös sarjan Papua-Uusi-Guinea -jaksossa ilmeni vastaava pukeutumiskulttuuri - etenkin tuo hameyksityiskohta. Katsoin jakson englanniksi Youtubesta (linkki jaksoon), koska sitä ei ollut saatavilla enää Yleltä tai muualta suomeksi.

Ystävältämme tulleessa sähköpostissa tosin kerrottiin, että Port Moresby on niin länsimaalaistunut kaupunki, että siellä voi pitää ihan samanlaisia kesävaatteita kuin Suomessakin. Eli plusmiinusnolla. Etsin sellaiset mukavat ja hikeä kestävät materiaalit. Hame kuulostaa kyllä viileämmältä kuin jotkut nihkeät hikiset farkut.

Opimme myös, että papualaiset ovat kovin rentoja aikataulujen suhteen ja se saattaa hermostuttaa aluksi :D Tällainen kuva minulla kyllä monista aasialaisista elämäntyyleistä onkin, mutta lähinnä se kiehtoo. Parhaat päivät lomallakin tulee yleensä vietettyä niin, että kellonkatsominen on unohtunut ja tarkasta päivämäärästä ei ole tietoa. Carpe diem!

- Katja

maanantai 6. tammikuuta 2014

Morningtime = Huomenta

Ensimmäinen sana, jonka opin Tok Pisiniksi.

Kesäkuussa 2014 pakkaamme rinkkoihin kaiken mitä arvelemme tarvitsevamme kahdeksi kuukaudeksi trooppisessa maassa. Muutamme meille tuntemattomaan maahan yli 12 000 kilometrin päähän kotoa, maapallon toiselle puolelle. Papua-Uusi-Guinea on Tyynenmeren ympäröimä saarivaltio Aasiassa, aivan Australian yläpuolella. Papua-Uudessa-Guinean tiheissä metsissä elää yhä satoja eri heimoja, joiden kieli ja kulttuuri ovat ihmeellisen monimuotoisia.

Meidän kotimme tulee olemaan pääkapunki Port Moresby, jossa asumme 60 päivää, eli sen minkä viisumi antaa myöten. Joni tekee gradun ja harjoittelun paikallisessa kristillisessä koulussa, mutta matka on samalla myös elämämme ensimmäinen lähetysharjoittelu. Mitä se käytännössä tarkoittaa, emme tarkalleen vielä tiedä. 


Miten päädyimme tähän?

Bangkokissa 06/2012 aktiomatkalla saimme ensimmäisen kerran kuulla Papuasta ja Port Moresbyn kristillisestä koulusta, jossa on pula opettajista. Maasta käytiin monta mielenkiintoista keskustelua. Joni oli tosin saanut Papua-Uuden-Guinean jo aiemmin sydämelleen. Hän tunsi lähettiperheen, joka asuu siellä, joten ei ollut vaikea ryhtyä ajatuksesta suunnitelmiin.

Viime kesänä otimme ensimmäisen askeleen kohti PUG:aa, kun keskustelimme pikaisesti Keuruun Juhannuskonferenssissa Papua-Uuden-Guinean lähetin ja hänen poikansa kanssa. Kaikki ovet vaikuttaivat olevan avoinna ja meidät toivotettiin tervetulleiksi. Vielä tosin ei yksityiskohdista ollut tietoa, mutta sovimme miettivämme ja suunnittelevamme tahoillamme matkan tekijöitä. Rukousta tarvitaan.

Tutkimusaihe graduun syntyi vaivatta ja Jonilla oli heti selkeä ja kiinnostava näkymä, mitä työssä selvitetään (lucky one, oma oppariaiheeni ei syntynytkään niin kivuttomasti). Toinen pikkuaskel matkaa kohti otettiin Itä-Suomen yliopistossa opettajan huoneessa, jossa aiheelle annettiin suopea hyväksyntä.

Syksyllä heitimme lähettiperhettä sähköpostilla varmistaaksemme halukkuutemme tulla PUG:aan Kävimme alustavia keskusteluja majoitusjärjestelyistä ja meitä varoiteltiin ystävällisesti Papuan paikoin turvattomista olosuhteista.


Epävarmuus

Olisi aivan luonnollista tehdä blogi ja hehkuttaa vaihdosta Australiassa tai Thaimaassa. Tuntuu vähän oudolta kirjoittaa Papua-Uudesta-Guineasta, joka ei ole kaiken kuuleman ja lukeman mukaan mikään turistiparatiisi. Ilmasto ja kasvillisuus on trooppinen, mutta edes Suomen suurlähetystö ei suosittele PUG:aan matkustamista. Maan urbaanit keskittymät, varsinkin pääkaupunki Port Moresby, ovat ajautuneet kaoottisen poliittisen ilmapiirin, köyhyyden ja jopa luonnon katastrofien takia korruptioon, väkivaltaan ja rikollisuuteen.

Hiljattain pelko omasta turvallisuudesta ja epäilys Jumalan tahdosta (onko Jumalan tahto, että me lähdemme) alkoi hiipiä mieliimme ja sitä ei helpottanut jopa paikallislehden uutisoinnit joukkoraiskauksista Papualla. Mitä jos jotain sattuisi... Miksi ihmeessä vaarantaisimme itsemme tai toisemme paikassa, jossa jopa 60% miehistä myöntää syyllistyneensä joskus raiskaukseen?

Mutta. Onko pelko jotain, jota ei oikeasti ole olemassa - pelko tulevasta, jota ei ole vielä olemassa muualla kuin Jumalan kirjoissa. Minä uskon todella Jumalaan ja siihen, että Hän meitä johtaa, Hän meitä varjelee ja suojelee. "Vaikka vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa." (Psalmi 23) Onko täydellisessä rakkaudessa sijaa pelolle?

Tiedon karttuessa toivo matkasta alkoi taas herätä. Luottamus tähän kasvaa pikkuhiljaa. Etsimme jatkuvasti tietoa, kokemuksia ja viisautta, jotta osaamme toimia oikein. Mietin, että olisiko liian helppoa vain lähteä leppoisin mielin ja antaa kaiken sujua omalla painollaan? Miksi matkaa vastustaa pelko?

Loppuviimein kaikki on Jumalan käsissä. Kiitos Isälle, ettei me olla yksin, eikä kenenkään tarvitse selvitä omin voimin.

Hieman pelonsekaisista tunnelmista huolimatta, lämpimästi tervetuloa seuraamaan blogia, jossa raportoimme tiestämme Papua-Uudelle-Guinealle! :)


- Katja