Australia: Cairns

Pari viikkoa elämää Cairnsin pienehkössä kaupungissa alkaa olla kohti ohi. Olemme lomailleet ja levänneet urakalla :) Istun jo toista tuntia ulkona "aamu"kahvilla (klo 11) hostellimme yleisten tilojen pöydillä, ilmaisen wi-fin äärellä. Löysimme edullisen huoneen jaetulla kylpyhuoneesta Caravella Backbackers -nimisestä hostellista ja olemme olleet yllättyneitä paikan siisteydestä. En ole ennen kokenut reppureissaajaelämää ja nyt tuntuu, että tämä ei ole yhtään hullumpaa, vaikka ihan kaikkeen ei ole osannut pakatessa varautua. Tämän kokemuksen pohjalta syntyy ilmiselvästi joku Kuinka pakkaan reppureissulle -opas.

Yleensä lomamatkoilla soi herätyskello hyvissä ajoin ja joka päivä on erillinen ohjelma, jotta kaiken kohteessa ehtii kokea. Meillä on ollut tasan kahtena päivänä kahden viikon aikana suunnitelmia ja se on aika vapauttavaa. Kaikilla täällä tuntuu olevan kiireetön elämänrytmi - oli töissä tai lomailemassa ja ihmiset ovat hyväntuulisia ja rentoja. Jotain, mistä me suomalaiset voisimme oppia.

Ystävämme Papualta järjestivät meille mukavan vastaanoton Cairnsiin, kun yhden papualaisen miehen täti puolisoineen tuli hakemaan meitä lentokentältä :) On ihan eri asia päästä paikallisen kyytiin kuin etsiä väsyneenä jotain lentokenttäbussia tai kallista taksia pimeässä. Sama pariskunta pyysi meidät myös kokoukseen ja päädyimme sitten pienen lämpimän baptistiseurakunnan sunnuntaijumalanpalvelukseen. Pastori puhui helpostitajuttavalla vähäaussisella aksentilla Raamatun ensijakeista ja vähän kreationismista.

Olemme höpisseet silloin tällöin myös hostellin muiden nuorien kanssa. Biletyksestä päätellen on aika ilmiselvää, että olemme ainoat uskovaiset nuoret täällä. Monet ovat kuitenkin vaikuttuneita siitä, että olemme näin nuorena menneet naimisiin vuoden tuntemisen jälkeen. Yksi kysyi, että pakotettiinko meidät naimisiin. Teki mieli sanoa, että joo pakotettiin ja ollaan muuten helluntailaisia :D Yritän tosin ajatella seurakuntakulttuurin ulkopuolelle, enkä usko, että ajattelisin olevan jotenkin outoa olla 26-vuotiaana naimisissa. Ehkä ihmetys tulee siitä, että meitä luullaan parikymppisiksi. Kiitos vaan geenit ja auringoton Suomi.

Nyt muutama lomakuva, joista osan Katjan omaa blogia lukeneet ovatkin jo bongailleet :)

Sateenkaari pienen (jäisen) trooppisen sateen jälkeen. Niin vaikea kuvattava..

Yksi jättikokoisista sademetsäpuista.

Hostellissa ei ole kahvinkeitintä, mutta aamukahvia on saatava :) Tässä pikakahvia karamellinmakuisena - hyvää on, vaikka sisältää enemmän sokeria ja maitoa kuin kahvia.

Lepakkojen kotipuu. Kun aurinko laskee, liitävät undulaatit ja papukaijat (paikalliset harakat) isoina laumoina puihin nukkumaan ja lepakot heräilevät naapuripuissa. Pimeällä kaikki linnuiksi luullut lentävät ököt ovatkin aina lepakoita. Isoja.

Viidakko keskellä kaupunkia - eli vierailu Botanic Gardenissa.

Talviaikaan kukkakirjo ei ollut suurenmoinen, mutta mielenkiintoisia rehuja viidakko kätki.

Äiti, jos luet tätä, tämä kuva on omistettu sinulle ;) Kuvassa ei näytä siltä, mutta verkko oli iso ja hämikset myös.

Sitten vaihdettiin maisemaa! Päiväretki Fitzroy-nimiselle saarelle, jonne oli matkaa veneellä noin 45min.

Ja aikamoinen (turisti)paratiisisaari turkooseine vesineen Fitzroy olikin :) @FitzroyIsland
Ranta näyttää hiekkaiselta, mutta se oli täynnä korallimurskaa, jotka eivät ole mitään pumpulia jalkapohjille.

Päästiin suppaamaan! Tää oli helppoa ja niiin kivaa :) Nähtiin tällä tavalla myös paljon koralliriuttaa, kaloja ja isoja kilpikonnia.

Survivor-lookki kohdillaan.

Päästiinpä myös ensimmäistä kertaa koko kesänä uimaan luonnonvesiin :)
Merivesi, suola suussa ja tukka sotkussa - that's the way I like it.
Ja toki snorklasimme myös tiiraillen sitä kuuluisaa koralliriuttaa ja koska täällä vesi oli niin matalaa,
tuntui aavistuksen ahdistavalta sukeltaa kalat ja korallit kiinni naamassa.

Tämän merkinnän julkaisuhetkellä olemme jo kauempana etelässä Gold Coastilla, jossa on huomattavasti talvisemmat tunnelmat kuin Cairnsissa. Eli ei mitään Suomen talven verrattuna, mutta aika viileää silti :) Huippua maanantaita!

last days in PNG

Olemme jättäneet hyvästit Papua-Uudelle-Guinealle ja siirtyneet hieman etelämpään, Australian Cairnsiin. Saimme tutustua kauttaaltaan Port Moresbyyn ja mainioihin ihmisiin koululta ja kirkolta. Emme sitten kuitenkaan päässeet koululle viimeisenä päivänä, mutta onneksi opettajat tulivat käymään meillä. Saimme antaa lapsille viemiset mukaan ja jättää hyvästit heille. Papua-Uusi-Guinea kaikessa erikoisuudessaan varmasti antaisi vielä enemmän jos pääsisi joskus highlandille, eli syvemmälle eri kyliin ja erilaisiin pieniin kulttuuriryhmiin. Meidän kenttä tällä kertaa oli Port Moresby, jossa näimme, koimme ja ajattelimme paljon - toivottavasti jotain myös annoimme.

Viimeisiä fiiliksiä kuvien muodossa Papuamatkan varrelta:

Rouvien heimotanssi ja -laulu

Kylä veden päällä

Mudman with his traditional hand made mask

Ihana Eeli-poika

Tyttö, jolta sain kuvassa näkyvän bliumin lahjaksi.

Läpsyt, jotka annoimme oikean puolen tytölle.

Joni halusi ostaa Raamatun ja merkkauskynät miehelle, johon tutustuimme. Raamattu on käänetty myös tok pisiniksi, mutta siitä kielestä ei kuulemma löydy kaikkia tarvittavia sanoja. Esimerkiksi sanaa "rakkaus" ei ole tok pisinissä.

Pienet pelailemassa pihalla

Viimeinen silmäys loppumattomiin vuoriin ja sademetsiin...

...jotka pian vaihtuivat aina niin ihmeelliseen värinäytelmään maapallon kääntäessä kylkeä.

Tähän lopetamme Papua-Uusi-Guinea-blogimme ja jatkamme jonkin aikaa Aussiseikkailuilla. Jättikiitos kaikille mukanaolleille, sivustaseuranneille, tykänneille, ei-tykänneille, kommentoineille ja ennen kaikkea esirukoilijoille. Nähdään kotimaassa! Olet rakas :)

Katja & Joni

kiireinen, kiitollinen

Huh huh, kyllä Jumala on oikeasti niin hyvä! Saan aina yllättyä miten rakkaudella Jumala meitä kohtelee, vaikka tuntuu, ettei mitään ansaitsisi. Yhteiskunta on ollut osaltaan luomasta minun päähäni ajattelumallia, jossa vain tekemllä jotain voi ansaita jotain. Jumalan armo on niin erilainen, ei-ansaittava.. ah, miten olenkaan onnekas, kun saan siitä nauttia.

En voi edes eritellä miten tätä matkaa varten jokainen asia on järjestynyt. Murehdimme pitkän tapaileen raha-asioista ja mietimme miten saamme edes tämän kuun laskut maksettua, saati sitten reissusta käsin... Parin viikon aikana on tullut mielettömiä rukousvastauksia nimenomaan taloudelliseen puoleen liittyen ja ihania esirukouksia, rohkaisuja. Ja tuntuu, että en ole edes muistanut kunnolla rukoilla, aina vain ahdistelen ja huokailen Jumalalle, että miten me nyt pärjätään. Olen äärimmäisen kiitollinen seurakunnastani, lähimmäisistäni ja Jumalasta, joka todella osoittaa kokoajan miten pitää huolta ♥

Viimeikaisia maisemia kotikylästä. Kuuma kesä puhkesi etuajassa, mutta tämän sateen myötä tuli taas kylmä.

Mihin se aika muuten livahtaa? Työpäiviä on jäljellä vaivaiset kaksi

Lähtö kotoa koittaa 6.6. Helsinkiin, jossa juhlimme viikonloppuna ensin häitä. Lento onkin mukavan pitkä vaihteeksi, mutta onneksi osaa jo vähän varautua asianmukaisin tarvikkein (lämmin huppari, niskatyyny ja elokuvia vaihtokentille).

Lentoaikataulumme on seuraavanlainen:
9.6. klo 8.10 Lähtö Helsingistä
klo 9.45 Saapuminen Amsterdamiin
klo 12.55 Lähtö Amsterdamista

10.6. klo 6.20 Saapuminen Hong Kongiin
klo 12.50 Lähtö Hong Kongista
klo 23.25 Saapuminen Brisbaneen

11.6. klo 10.40 Lähtö Brisbanesta
klo 13.45 Saapuminen Port Moresbyyn

En osaa laskeskella noita aikaeroja, mutta kyllä se varmasti ihan tarpeeksi pitkältä parin vuorokauden matkalta tuntuu.

Tasan kaksi viikkoa, kun olemme perillä. Säätiedote lupaa Port Moresbyyn 25-30 astetta ja puolipilvistä (joka tuntuu tiedotteen mukaan 36 asteelta). Papuan säätiedotteita olen kyylännyt etukäteen timeanddate-sivustolta.)

Iso kiitos kaikille tukijoille ja reissumme mahdollistajille! Toivomme, että teitä siunataan niin paljon, että riittää.

-Katja

enää puuttuu kengät

Wuhuu! Yksi isoimmista reissun etukäteishankinnoista on tehty, eikä sekään ollut niin iso kuin oltiin varauduttu. Uusi Fjällräven Kajka 75l nojaa sievästi eteisen seinään pari vuotta varttuneempi Abisko 65l vierellään. Prisman ale tarjosi meille alkuperäisestä n.350€ rinkasta pudotuksen 230 euroon, johon vielä kulutimme meidän s-ryhmän liittymislahjakortit, -50€ = 180€ kehuja keränneestä rinkasta ei ole paljon!

Major-rinkkatietämykseni vuoksi lähde tässä ruotimaan kantolaitteidemme ominaisuuksia. Sen verran voin sanoa, että tuo Kajka vaikuttaa jo Abiskoon verrattuna tosi laadukkaalta ja fiksulta ostokselta. Näyttää löytyvän kaikki mahdolliset säätömahdollisuudet ja irrotettava yläosa, jonka saa irrotettua vaikka olka- tai vyölaukuksi.

Ollaan varsinainen Fjällräven-perhe - ensimmäinen kettureppumme Kånken (jonka värin vaihtaisin milloin tahansa johonkin nykisiin kirkkaisiin sävyvaihtoehtoihin..) on lähdössä myös matkaan (joskin ehkä parempi ettei se kiinnitä vorojen huomiota, olkoon vain myrkynvärinen). Tuokin mokoma on käynyt jo meidän mittapuullamme vaikka missä. Hienosti on aina suoriutunut, eivätköhän isoveljetkin hoida homman hyvin kotiin eli tavarat turvassa kohteeseen (kantajansa selkää armahtaen) :)

Myös rinkkojen väriksi musta, harmaa tai joku maastoväri on paras ratkaisu, jos niiden on syytä kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota varkaiden silmissä (vaikka vaimo miten haluaisi rinkkansa pinkkinä). Vähän pölyä rinkan pintaan, niin tuskin kukaan kuvittelee meillä olevan miljoonaomaisuus matkassamme.

Fjällräven Family

Ps. Pitkäperjantai tänään. Jollain tapaa nämä Pekka Simojoen sanat koskettavat enemmän nyt kuin lapsena alakoulussa hoilatessa:

1. Kolme ristiä karheaa hautakummulla kohoaa.
Kahden ryövärin keskelle Jeesus tuomittiin ristille.

Tahdon muistaa pitkäperjantain. Anteeksi syntini minäkin sain.
Tahdon muistaa pitkäperjantain. Rakkaus vain mursi kuoleman lain.

2. Kuka päätöksen tehnyt on? Miksi tuomittiin viaton?
Emme tunteneet Jumalaa. Pahuutemme hän kantaa saa.

3. Katson ristiä Jeesuksen. Katson ihmettä rakkauden.
Kanssa tuomitun ryövärin häneen turvaudun minäkin.

Tahdon muistaa pitkäperjantain. Anteeksi syntini minäkin sain.
Tahdon muistaa pitkäperjantain. Rakkaus vain mursi kuoleman lain.

Helmikuu

Toissa viikonlopun vietimme Keuruun IsoKirja-opistolla ja toimme mukanamme tiiminjohtajan pätevyydet. Käytännössä saisimme nyt paperilla johtaa aktioita ympäri maailman, mutta koulutuksesta poiki paljon ainesosia myös Papuan matkaa varten.

Lähdimme pitkälle ajomatkalle takaisin itään mukanamme iso annos rohkaisua ja tieto siitä, että matkamme takana tulee seisomaan myös maailmanlaajuinen lähetysjärjestö. Lähtömme on virallistettu lähetysharjoitteluksi, upeaa! Me - kaksi tavallista ihmistä, joiden sisälle on asetettu intohimo ja rakkaus Jumalaa kohtaan. Jumalan rakkaus, joka aiheuttaa rakkauden ihmisiin. Ehkä meistä joskus tulee ammatiltamme lähettejä - ehkä toteutamme kaikkein tärkeintä kristityn tehtävää jotenkin muuten, mutta tämä on joka tapauksessa maailman suurin seikkailu.

Into on pakkaantuntut sisälle, vaikka kyllä vähän jo sitä ulospäin roiskimme. Yritämme saada matkan toteutumaan. Ajatuksissa ja järjestelmissä me olemme täysin lähdössä. Käytännössä siihen vain tarvitaan pieniä (meille suuria) taloudellisia ihmeitä. Luotto Jumalaan voimistuu.

Matkavalmistelut ovat vähän edenneet. Olemme katsoneet tarkkoja lentoja ja rahaa meillä on menolippujen verran. Tarvitsemme vielä 2000 euroa paluulippuihin ja jonkin verran rahaa asumis- ja matkajärjestelyihin. Olemme hyvin vähätuloinen talous, minä olen osa-aikatöissä ja mies opiskelee. Kuukausittaisesta tuloista on hankala säästää.

Olemme olleet yhteydessä Papuan yhteyshenkilöön ja saaneet rohkaisevan kuvan tehtävästämme siellä. On monia asioita missä voimme auttaa. Kohteemme on kristillinen koulu slummilapsille. Lapset ja perheet - jo heidän kohtaamisensa ja rakastamisensa voi olla merkittävää. Kulttuurieroja meillä on varmasti satoja, mutta olen ainakin ennakko-odotuksissani sitä mieltä, että rakkauden kieli on kansainvälinen. Hyväksyminen, huomioiminen, läheisyys, auttaminen.

Olen ristinyt mustan kovakantisen vihkon matkakirjaksi, johon kaikki suunnittelu, pakkaus- ja hankintalistat, budjetti, toimenpiteet matkasta kirjataan - jos muistetaan. Usein käymme vain innostuneita tai pohdiskelevia keskusteluja tulevasta.

Pystytämme työhuoneeseen myös Papua-boksin, johon keräämme kaikki vaatteet ja tarvikkeet, joita kevään aikana ladomme reissutavaroita. Näin ne ei pölyty tai ryttäänny pyörien jossain ja näemme selvästi mitä meillä jo on.

Matkatavaroista ja survival kitistä tuleekin varmasti kevään mittaan asiaa... Ja se kevät näyttää tulevan ennakoitua nopeammin. Nurmikot paljastuvat jo helmikuussa, loskaa ja kuraa piisaa hyvissä ajoin.

Tärkeimmät ensin: Mitä pukea päälle?

Jee, jo tänään saimme tosi rohkaisevan sähköpostin ystävältämme Papualta! Meidän ei tarvitse pelätä. Kunhan emme aseta itseämme alttiiksi rikoksille pööpöilemällä tietämättöminä ympäriinsä, asiat ovat kunnossa. Yleisesti papualaiset ovat kuulemma hyvin ystävällisiä valkoihoisille. Saimme rohkaisua, lisätietoa asumisjärjestelyistä ja innostuimme entistä enemmän! :) Jos saadaan raha-asiat järjestettyä, pääsemme pian varailemaan menolentoja.

Olen sähköpostitellut myös toisen Papualla (pahoittelut jatkuvasta nimen epäkorrektin lyhennelmän käytöstä) asuvan suomalaisnaisen kanssa, jolta utelin tietoja PUG:n pukeutumissäännöistä. Sain selville, että ainakin kaupunkien ulkopuolella naisten on parempi käyttää hametta kuin housuja. Papualla peitettävä alue on reidet, eikä reisien muoto oikeastaan saisi näkyä.

• mieluummin hame kuin housut
• tarpeeksi pitkä helma (vähintään sormenpäihin, kun kädet ovat suorana)
• paidat puuvillaa
• paidoissa ei väliä onko hihaton vai hihallinen
• joissain kirkoissa olkapäät suojataan

Myös tällainen pukeutumisseikka kannattaa ottaa malariamaissa huomioon:

• vaaleat värit vaatteissa, että sääsket ja tartuntaa aiheuttavat ötökät huomataan

Olen jo vaivihkaa selaillut nettikauppojen kesävaatetarjontaa, jota ei tosin vielä ole. Mutta kerrankin saadaan ostaa kesävaatteita siihen aikaan, kun ne ilmestyvät kauppoihin. Yleensä olen jättänyt kesävaatteiden ostelun siihen, kun kesä oikeasti alkaa, enkä haali maaliskuussa kaappeja täyteen kesämekkoja ja släbäreitä.

Jos joku on seurannut Yleltä tullutta Heimovaimot-sarjaa, myös sarjan Papua-Uusi-Guinea -jaksossa ilmeni vastaava pukeutumiskulttuuri - etenkin tuo hameyksityiskohta. Katsoin jakson englanniksi Youtubesta (linkki jaksoon), koska sitä ei ollut saatavilla enää Yleltä tai muualta suomeksi.

Ystävältämme tulleessa sähköpostissa tosin kerrottiin, että Port Moresby on niin länsimaalaistunut kaupunki, että siellä voi pitää ihan samanlaisia kesävaatteita kuin Suomessakin. Eli plusmiinusnolla. Etsin sellaiset mukavat ja hikeä kestävät materiaalit. Hame kuulostaa kyllä viileämmältä kuin jotkut nihkeät hikiset farkut.

Opimme myös, että papualaiset ovat kovin rentoja aikataulujen suhteen ja se saattaa hermostuttaa aluksi :D Tällainen kuva minulla kyllä monista aasialaisista elämäntyyleistä onkin, mutta lähinnä se kiehtoo. Parhaat päivät lomallakin tulee yleensä vietettyä niin, että kellonkatsominen on unohtunut ja tarkasta päivämäärästä ei ole tietoa. Carpe diem!

- Katja