last days in PNG

Olemme jättäneet hyvästit Papua-Uudelle-Guinealle ja siirtyneet hieman etelämpään, Australian Cairnsiin. Saimme tutustua kauttaaltaan Port Moresbyyn ja mainioihin ihmisiin koululta ja kirkolta. Emme sitten kuitenkaan päässeet koululle viimeisenä päivänä, mutta onneksi opettajat tulivat käymään meillä. Saimme antaa lapsille viemiset mukaan ja jättää hyvästit heille. Papua-Uusi-Guinea kaikessa erikoisuudessaan varmasti antaisi vielä enemmän jos pääsisi joskus highlandille, eli syvemmälle eri kyliin ja erilaisiin pieniin kulttuuriryhmiin. Meidän kenttä tällä kertaa oli Port Moresby, jossa näimme, koimme ja ajattelimme paljon - toivottavasti jotain myös annoimme.

Viimeisiä fiiliksiä kuvien muodossa Papuamatkan varrelta:

Rouvien heimotanssi ja -laulu

Kylä veden päällä

Mudman with his traditional hand made mask

Ihana Eeli-poika

Tyttö, jolta sain kuvassa näkyvän bliumin lahjaksi.

Läpsyt, jotka annoimme oikean puolen tytölle.

Joni halusi ostaa Raamatun ja merkkauskynät miehelle, johon tutustuimme. Raamattu on käänetty myös tok pisiniksi, mutta siitä kielestä ei kuulemma löydy kaikkia tarvittavia sanoja. Esimerkiksi sanaa "rakkaus" ei ole tok pisinissä.

Pienet pelailemassa pihalla

Viimeinen silmäys loppumattomiin vuoriin ja sademetsiin...

...jotka pian vaihtuivat aina niin ihmeelliseen värinäytelmään maapallon kääntäessä kylkeä.

Tähän lopetamme Papua-Uusi-Guinea-blogimme ja jatkamme jonkin aikaa Aussiseikkailuilla. Jättikiitos kaikille mukanaolleille, sivustaseuranneille, tykänneille, ei-tykänneille, kommentoineille ja ennen kaikkea esirukoilijoille. Nähdään kotimaassa! Olet rakas :)

Katja & Joni

turistointia Moresbyssa

Parlamenttitalo on ainoa varsinainen nähtävyyskohde Port Moresbyssa ja sekin on aussien rakentama. Kaikki tällaiset modernimmat putiikit tuntuvat aina vähän omituiselta koulun ja slummiretkien jälkeen. Pihat ovat siistejä, isoja ja tyhjiä. Olisi paljon antoisampaa, jos paikallisuus näkyisi tasaisesti jokapuolella, mutta käytännössä se taitaa olla mahdotonta. Täällä roskataan, sotketaan, poltellaan, hajotetaan ja ryöstellään ihan huvikseen.

Onneksi kävimme Parlamenttitalossa ohikulkumatkalla pari päivää sitten, koska pääministeri on nyt ilmeisesti pidätetty ja joutumassa nyt oikeuteen, josta on luvassa PNG:n tyyliin vähän mellakointia ja mielenosoituksia. Jotkut mellakoivat miehen puolesta, jotkut vastaan. Syy, miksi meidän ei kannata palloilla väärillä paikoilla huomenna tai ylihuomenna, on se, että pääministeri on joidenkin mukaan puoliksi valkoinen. Tämä on kuulemma riittävä syy siihen, että meidän autoa aletaan esimerkiksi kivittämään, jos joku huomaa, että kyydissä on valkoisia.

Pääsimme lauantaina seurakunnan naisten mukaan naisten päivälle vähän kauemmas keskustasta. Papuatyyliin luvattu klo 7.00 lähtöaika muuttui 9.20 ajaksi ja pakettiauton lavan päällä matkustaminen 8 hengen ahtaamaan henkilöautoon :D Huvitti myös se kun meitä pyydettiin mukaan, kukaan ei maininnut, että kyseessä on naisille suunnattu päivä ja Joni tuli tietenkin mukaan.

Naistenpäivä koostui 4 tunnin jumalanpalveluksesta, jossa kuulimme tok pisinin kielisiä saarnoja ja musiikkia.

Let us hug.

Asettelu kohdillaan.

I'm a dinosaur.

Sitten pääsimme vielä Port Moresbyn botanical gardeniin  ihailemasssa samoja eläimiä, papukaijoja, örvelöitä ja viidakkoa. Siellä oli vähän hankala saada kuvia kun se oli niin viidakkoinen paikka - tosi kiva sellainen :)

Vajaa viikko jäljellä tätä omalaatuista maata. Me jouduimme siis vaihtamaan paluulentolippumme paljon aikaisemmiksi, koska koulu pitää 3 viikon loman. Täällä ei olisi mitään järkeä olla kolmea viikkoa tyhjän panttina ja jopa paikalliset eivät suosittele meitä jäämään kahdestaan, samoin Fida suositteli meitä lähtemään. Paljon tässä on kyllä saanut ylittää omia rajoja ja mukavuusalueita ja paljon olemme oppineet. Jumala on puhunut monista jutuista ja jättänyt monia juttuja auki. Minusta tuntuu, että me emme ole osanneet antaa PNG:lle paljoa, mutta PNG on antanut paljon meille.

Olemme vähän ihmetelleet miksi suunnitelmat menivät näin pahasti uusiksi. Aikaisemmin lähteminen sisältää myös vähän pettymyksen tunteita ja toivomme, että emme aiheuta kenellekään muulle pettymystä tai harmitusta. Olemme todella kiitollisia kaikesta rukoustuesta ja taloudellisesta tuesta, joita olemme saaneet.

Lähdemme täältä Australiaan Cairnsiin ja koska olemme kuukauden aiemmin lähdössä, emme tiedä tarkalleen miten matkamme siellä menee.

Rukousaiheena se, että Jumala käyttäisi meitä viimeiset päivät täällä Papualla. Ja se, että Jonin nuha on siirtynyt minulle ja lisäksi mulla on joku ilkeä hammasvihlonta, jota ei ole koskaan ennen ollut. En tiedä mistä se johtuu, mutta toivottavasti menee ohi, koska en voi syödä tai juoda mitään kylmää.

vierailu slummissa ja slummilasten koulussa

Tänään on ollut vähän ristiriitainen päivä. Papua tuntuu vähän kotoisammalta, mutta saattaa olla, että emme voikaan jäädä kahdeksi kuukaudeksi tänne. Koulu jää kolmeksi viikoksi kesälomalle ja suomalaiset lähtevät täältä, joten ei ole välttämättä järkevää tai turvallista jäädä tänne kolmeksi viikoksi pyörimään keskenämme. Kahdestaan emme varmaan paljon uskalla tehdä ja jos emme voi koulussakaan olla, ei meillä ole oikeastaan tekemistä.

Päästiin tänään kuitenkin siis käymään slummikoulussa, jossa tulemme viettämään seuraavat kolme viikkoa. Lapset olivat ihania kiharapäitä, vähän ujoja aluksi, mutta uteliaita ja innostuneita uusista opettajista. Tutustuin 14-vuotiaaseen kiharahiuksiseen tyttöön, joka halusi kertoa elämästään ja kyseli kaikkea. Hän haluaisi 16- tai 18-vuotiaana matkustaa Australiaan tai Suomeen.

Lapset näyttivät meille koulupäivän jälkeen kotiansa, eli yhtä slummialuetta, joka on koulun vieressä. Maa oli täynnä lasinsiruja, punaisia sylkijälkiä huumaavasta pähkinästä, jota he pureskelevat ja roskia. Jopa partakoneen teriä löytyi koulun alueelta. Slummiin olisi vaarallista mennä muuten, mutta he tuntevat suomalaiset koulun perustajat, joten he jopa haluavat suojella heitä.

Väsähtänyt mamma bilumi-laukkunsa kanssa.

kiireinen, kiitollinen

Huh huh, kyllä Jumala on oikeasti niin hyvä! Saan aina yllättyä miten rakkaudella Jumala meitä kohtelee, vaikka tuntuu, ettei mitään ansaitsisi. Yhteiskunta on ollut osaltaan luomasta minun päähäni ajattelumallia, jossa vain tekemllä jotain voi ansaita jotain. Jumalan armo on niin erilainen, ei-ansaittava.. ah, miten olenkaan onnekas, kun saan siitä nauttia.

En voi edes eritellä miten tätä matkaa varten jokainen asia on järjestynyt. Murehdimme pitkän tapaileen raha-asioista ja mietimme miten saamme edes tämän kuun laskut maksettua, saati sitten reissusta käsin... Parin viikon aikana on tullut mielettömiä rukousvastauksia nimenomaan taloudelliseen puoleen liittyen ja ihania esirukouksia, rohkaisuja. Ja tuntuu, että en ole edes muistanut kunnolla rukoilla, aina vain ahdistelen ja huokailen Jumalalle, että miten me nyt pärjätään. Olen äärimmäisen kiitollinen seurakunnastani, lähimmäisistäni ja Jumalasta, joka todella osoittaa kokoajan miten pitää huolta ♥

Viimeikaisia maisemia kotikylästä. Kuuma kesä puhkesi etuajassa, mutta tämän sateen myötä tuli taas kylmä.

Mihin se aika muuten livahtaa? Työpäiviä on jäljellä vaivaiset kaksi

Lähtö kotoa koittaa 6.6. Helsinkiin, jossa juhlimme viikonloppuna ensin häitä. Lento onkin mukavan pitkä vaihteeksi, mutta onneksi osaa jo vähän varautua asianmukaisin tarvikkein (lämmin huppari, niskatyyny ja elokuvia vaihtokentille).

Lentoaikataulumme on seuraavanlainen:
9.6. klo 8.10 Lähtö Helsingistä
klo 9.45 Saapuminen Amsterdamiin
klo 12.55 Lähtö Amsterdamista

10.6. klo 6.20 Saapuminen Hong Kongiin
klo 12.50 Lähtö Hong Kongista
klo 23.25 Saapuminen Brisbaneen

11.6. klo 10.40 Lähtö Brisbanesta
klo 13.45 Saapuminen Port Moresbyyn

En osaa laskeskella noita aikaeroja, mutta kyllä se varmasti ihan tarpeeksi pitkältä parin vuorokauden matkalta tuntuu.

Tasan kaksi viikkoa, kun olemme perillä. Säätiedote lupaa Port Moresbyyn 25-30 astetta ja puolipilvistä (joka tuntuu tiedotteen mukaan 36 asteelta). Papuan säätiedotteita olen kyylännyt etukäteen timeanddate-sivustolta.)

Iso kiitos kaikille tukijoille ja reissumme mahdollistajille! Toivomme, että teitä siunataan niin paljon, että riittää.

-Katja