sunday service

Sunnuntaina pääsimme guinealaiseen ilmavaan kirkkoon. Sunnuntaijumalanpalvelukset saattavat täällä kestää useita tunteja, kun seurakuntalaiset pääsevät mikin varteen :) Ylistystä saatetaan harrastaa tunti tai yli ennen varsinaista kokousta. Ensimmäinen huomioitu eroavaisuus meidän perus-kirkkotilaisuuksiin on se, että miehet ja naiset istuvat eri puolilla kirkkoa.

Tilaisuus oli lämminhenkinen, seurakunta otti meidät hyvin vastaan. Tuntuu, että ei ole mitään väliä missä päin maapalloa olet kun rakkaus Kristukseen yhdistää voimakkaasti. Kaikki halusivat kätellä meitä ja juttelivat innoissaan :) Lähes kaikki osaavat hyvää englantia, koska PNG:n kansankieli tok pisin on aika lähellä englantia ja täällä puhutaan ja kirjoitetaan paljon kieltä.

Aikakäsitys täällä on niin erilainen - ei ole kiire. Osataan varmasti elää hetkessä ihan eri tavalla kuin Suomessa. Kieltämättä sitä olen vähän jo oppinut, koska meidänkään päiviä ei hirveästi suunnitella. Kouluun lähdetään 8.00 ja tullaan iltapäivällä kotiin. Sitten ei ole mitään, koska minnekään ei voi mennä vain hengailemaan. Toisaalta on vapauttavaa, että voi nukkua esim. kahden tunnin päiväunet, josta kotona saan ainakin kauhean morkkiksen, kun en ollut tekemässä jotain järkevämpää. 

Lapsia tuli taas kuvailtua. Osa poseeraa mielellään hymyilemällä vienosti, osa on vähän ihmeissään isosta kamerasta ja valkoisesta naisesta. Tytöt ovat otettuja kun niitä pyytää kuvaan.

Papuauusiguinealaiset täällä Port Moresbyssa ovat ulkonäöltään jännä sekoitus afrikkalaista, aasialaista ja melanesialaista. Kaikilla on kiharat hiukset (joko tasainen pikkukikkarapermis tai sekaisempi rastakihara), kiharat kulmakarvat ja huiman pitkät kaartuvat ripset. Suomalaisiin verrattuna guinealaiset ovat selkeästi lyhyempiä. Miehet ovat suht hoikkia, mutta aikuiset naiset vahvasti pyöreitä. Yleensä naiset kuulemma lihovat montakymmentä kiloa kun he menevät naimisiin ja saavat lapsia.

Tässä muuten tuore aviopari - mies on Jeren (lähettiperheen lapsi) lapsuudenystävä. He asuvat slummissa, mutta voi että tuota perheonnea. He saivat viime viikolla esikoisensa ja sain pitää pienokaista sylissä. Lupasin myös tulostaa heille perhekuvia, kun meillä kerran on mukana Canonin Selphy -minikuvatulostin. Mies lähtee meidän mukaan huomenna kirppiskierrokselle turvaksi, eli käytännössä henkivartijaksi. On hyvä olla mukana paikallinen, jos lähtee paikallisten omiin kauppoihin. Tämä tyyppi on aika kova kaveri ja käyttää tarpeen tullen vähän voimaa. Papualla ei voi luottaa kuin omiin lähimmäisiin - polisiikin on korruptoitunut ja hakkaavat rosvoja ja joskus syyttömiäkin vallan tunteessa. Siihen he perustavat elämänsä - lähimmäisten tukeen ja turvaan.

Taivaan Isin pieni rakas, niin hento ja kaunis.

Sellainen rukousaihe sinne kotisuomeen, että Jonin flunssa parantuisi nopeasti. Täällä ei ole kiva olla kipeä, kun on niin kuuma ja tukala olo, sitten nokka vielä vuotaa ja röörit ovat tukossa... Nuha sai luultavasti alkunsa lentokoneiden jäätävistä ilmastoinneista ja huonosti nukutuista öistä. Kyseessä on kuitenkin ihan tavannuha, ei siis syytä huoleen :) Kiitos rukouksistanne!